14. huhtikuuta 2020

Niitä näitä kaalinpäitä - poikkeustilan ajanvietettä

Näin eläkkeellä arki ei koronan myötä muuttunut paljoakaan: ei ole elossa huolehdittavia vanhempia ja mieheni lastenlapsetkin ovat jo aikuisia. Paitsi hän, joka täytti maaliskuussa 10 v. :) Videopuheluita on soiteltu, tekstareita lähetelty ja kerran tavattukin ulkona etäisyyden turvin.

Totuuden nimissä on todettava, että ystäviäkin on ikävä ja erilaisia kulttuuririentoja. Olen koonnut alle kuvia niistä puuhista, joita kotona olen tehnyt. Kuvia ei ole siivouksesta, pyykinpesusta, pihahommista tms. Mutta - yllätys yllätys - ainakin käsitöistä.

Uskaltauduin hakemaan  puuvillasekoitelankaa Lentävästä lapasesta
ja aloitin mandalan teon ajatuksella pyöritän ympyrää
niin kauan kuin lankaa riittää. 

Ja lankaahan riitti.

Ja riitti noin 95 cm halkaisijaan. Vielä en ole päättänyt, mihin tuota ympyrää
käytän. Ehkä seinälle, ehkä matoksi tai jotain muuta.

Jo ennen koronaa hankin keltaista ja vihreää ohuehkoa merinolankaa ajatuksena
tehdä vaunupeitto kummitustytön vielä syntymättömälle lapselle.
EI sittenkään; tuli niin vahvasti Brasilian värit mieleen, että teinkin
raitapuseron  SK-lehdestä 3/2009 silloisen Anu Harkin ohjetta
mukaellen.

Pääsiäinenkin oli ja meni. aina kun sää sallii, teen noin tunnin kävelylenkkejä
ja tutustun uusiin lähiympäristön reitteihin. Samalla bongailen esille
aseteltuja pehmoeläimiä. Kivaa piristystä.

Harrrastan kännykkäkuvaamista ja kollaasien tekoa. Nuo pajunkissakuvat otin
Helsingin Taidehallin alkuvuoden näyttelystä.

Nämä yksityiskohdat ovat kotoani.

Pääsiäisen yhtenä ruokana kypsyivät uunissa juurekset ja tuoreet
ohuet parsat. Nam nam...

Tällä hetkellä virkkaan huivia  ja jälleen malli syntyy tehdessä.

Läheisen muistolle!