19. kesäkuuta 2016

Mustavalkoinen terassitapaaminen sisällä

Halusin tavata entisen työyhteisöni jäseniä vapaasti seurustellen ja kutsuin facekaverini viettämään kaunista kesäiltapäivää terassillemme. Minusta on mukavaa suunnitella ja toteuttaa vaikkapa jonkin teeman mukainen tapaaminen. Niinpä mietintämyssy päähän.

Olen ostanut yli kymmenen vuotta sitten joltakin kirpputorilta mielestäni kauniin mustavalkoharmaan kankaan, jossa on iso naispatsaan kuva. Ei ole ollut vain ympäristöä, jossa kangas olisi edukseen.
Siitä se idea sitten lähti eli kutsuin vieraani mustavalkoiseen terassitapaamiseen kesäkuun lauantai-iltapäiväksi.

Kuinkas sitten kävikään? Säänhaltija päätti, että terassitapaaminen on sisällä. Olin kyllä maininnut kutsussa, että säävarauksella. Harkittuani asiaa, pidin kutsun voimassa.

Olin hankkinut hiukan mustavalkoista rekvisiittaa hyvän sään aikana ja päätin toki käyttää ne sisätilan "terassilla". Kutsuun vastasi myönteisesti viisi henkilöä, joten mahduimme sopivasti keittiön pöytämme ääreen kaikki. Kätevä isäntä lupautui grillaajaksi. Grillimme on onneksi katoksen alla, vaikkakin hiukan tuulelle alttiina. Lauantaina myös tuuli melkoisesti. Nyyttäriosuutena vieraamme toivat mieleistään juotavaa.

Tästä kankaasta sain idean mustavalkoiseen terassitapaamiseemme. Kotimme 
ei todellakaan ole mustavalkoinen sisustuslehtikoti. Käytän värejä, meillä ei ole 
designhuonekaluja ja persoonamme näkyy muutenkin. 

Sataa sataa yhtenään, koska saamme poutasään?
Suuret vesipisarat napsahdellen tippuvat.....
Terassitapaamispäivänä satoi runsaasti jo toista päivää.

Tapaamista oli kiva valmistella. Koristelin mustavalkoharmaaksi keittiöympäristön.
Grillattavat mietimme tapas-henkisesti: Oli makkaraa (totta kai), ananasta, paprikaa,
luumutomaatteja, kesäkurpitsaa, kalkkunaa ja grillijuustoa. Jälkkärinä grillattuja
banaaneja ja persikoita eri kastikevaihtoehdoin. Kahvikakuksi tein oman
sovelluksen minttuisesta vaahtokarkkipiirakasta. Piparminttuaromin sijaan
käytin vanilja-aromia ja vihreän elintarvikevärin sijaan mustaa elintarvikeväriä.

Afrikkalaisen batiikkipöytäliinan olin ostanut viime kesänä kirpparilta. Se oli tosi
jäykkä, joten pesin sen ja sain siitä notkeamman. Kattauksessa käytin sekaisin
"oikeita" astioita ja kertakäyttöisiä astioita. Vihersalaatissa oli kurkkua, 
hunajamelonia ja vihreitä viinirypäleitä yrttien lisäksi. Fenkolia en uskaltanut 
laittaa salaattiin valmiiksi, mutta hyvin sekin vieraillemme kelpasi. 
Lisäksi sai raastaa annoksiinsa inkivääriä. Väripilkkuina oli tarjolla lakuja. 

Onneksi vaahtokarkkipiirakka maistui niin hyvin, että vain yksi palanen jäi.
Pohjana oli Oreo-keksejä murskattuina ja voihin sekoitettuina. Tein myös 
siemenlastuja kuvan ohjeen mukaisesti. Ovat tosi hyviä.
Pidän kivistä, joten käytin myös niitä. Erityinen aarteeni on sydänkivi, joka toimi
nyt ilmapallon paikallaan pitäjänä. Kukat ovat maljakossa, jonka olen saanut
ystävältäni lahjaksi noin 42 vuotta sitten. Netistä etsin lautasliinojen taitteluohjeita
ja taittelin kukkaset. Sade ei haitannut ja kätevä grillimestarimme teki urotyön
hiukan koleassa, tuulisessa ja kosteassa säässä. Ennen kahvia meillä oli kymmenen 
kysymyksen visailu ja kaikki saivat mustavalkoiset palkinnot: päälleliimattavaa 
(muumipostimerkkejä), leipurin kuppeja (pääkallomuffinsivuokia), pehmytsudin 
(mustavalkoinen puuterisuti), kannettavan suojan (mustavalkoinen lahjapaperikassi) 
ja kihartuvat sitojat (mustan ja valkoisen lahjanarun).

Meistä oli mukavaa kestitä ja viettää leppoisaa aikaa vieraidemme kanssa.
Hekin viihtyivät lähes seitsemän tuntia. Onhan se niinkin, että juuri huonolla
säällä tarvitaan yhteisiä ilon hetkiä. Kiitos niistä!

16. kesäkuuta 2016

Yritys, erehdys ja jotain muuta

Eräänä päivänä sain idean: virkkaanpa siiven seinälle ja liitän siihen höyheniä! Tuumasta toimeen, Catania -puuvilllalangat esiin ja lempikoukkuni 2,5. Yleensä vain teen ja työ muotoutuu sen edetessä. Nyt sentään hahmottelin paperille haluamani. En taaskaan vaivautunut laskemaan tarvittavia silmukoita.

Työtä vaikeuttaa se, että minulla ei ole kunnollista avaruudellista hahmotuskykyä. Sitkeä näiden käsitöiden kanssa olen - jos sille päälle satun. Alla olevat kuvat teksteineen kertovat, kuinka sitten kävikään.

Kannustan tarttumaan rohkeasti käsityöhaasteisiin ja jos jokin ei onnistu, kannattaa miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Kätevä insinöörimieheni sanoisi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lienee oikeassa, mutta rapatessa joskus roiskuu.



Piirroshahmotelma ja onneton tekele. Tässä vaiheessa huomasin, että
kunnollista kaunista siipeä tästä ei tule. Pelle Peloton -myssy päähän ja
miettimään, mihin tätä voisi hyödyntää.

Keksin kokeilla kaarroketta kaulalle ja totesin, että oivallinen kaulakoru tai -kaarroke.
Leikkasin kapeasta osasta levenevän osan pois ja päättelin langat. En halunnut
purkaa jo valmista työtä. Tein kiinnikkeiksi pari napinläpeä ja napeiksi kaksi helmeä.

Lisäsin vielä alaosaan kolme helmeä ja toisellekin sivulle kaksi
suunnilleen samaan kohtaan kuin nappihelmet.

Ulkoilutin koruani jo seuraavana päivänä Hesan reissulla. Käväisin eräässä kaupassa, 
jossa noin neljävuotias Leevi asioi äitinsä kanssa. Leevi halusi sydänsormuksen. 
Myyjä toppuutteli, että sormus on liian iso Leeville ja yritti kiinnittää pojan 
huomion muualle. Huomion kohteeksi valikoitui koruni: - Katsohan, Leevi, 
tädillä on kaunis koru. On tainnut itse sen tehdä." Poika ei edes vilkaissut koruani, 
mutta äiti sai rauhoitettua tilanteen ja Leevi sai jotain muuta.



7. kesäkuuta 2016

Mustavalkoista kesää

Tovi ihanaa toukokuuta ja kesäkuun alkua on vierähtänyt säästä nauttiessa ja ulkohommissa. Olen toki myös virkannut. Nyt kun saaja on lahjansa saanut, sen voi julkistaa. Sisareni tytär sai lukion päätökseen Tukholmassa ja olin mukana juhlimassa.

Halusin antaa hänelle jotain henkilökohtaista ja uskalsin virkata kesäisen topin. Väristä kyselin hänen äidiltään, mutta muutoin käytin vain omaa vaistoani. Tuore ylioppilas toki kohteliaasti kiitti ja sanoi pitävänsä siitä. Riskin kun otin, en myöskään pahoita mieltäni, jos hän ei toppia käytä. Sanoinkin, että sen voi lahjoittaa myös eteenpäin.

Tein myös vaalean topin itselleni hiukan soveltaen. Muutama erhevalinta siihen liittyi, mutta olen toppiani jo pari kertaa käyttänyt.

Idea toppiin lähti Virpi Siiran kukkaympyrästä, mutta muutoin malli on omani.
Kukkaympyrän alku sijoittuu topin sivulle. Langaksi valikoitui
merinovillainen Debbie Bliss Rialto Lace, koukku 2,5.
Jotta ideani onnistui, langan piti olla melko ohutta.

Pääasiassa käytin mustaa lankaa ja muutamassa yksityiskohdassa
vaaleanharmaata lankaa lisänä eli molempia yhtä aikaa. Tein myös sulkakaulakorun.

Melko omituiseltahan toppi näytti.

Pääsin sovittamaan toppia mallitorson päällä ja huokaisin helpotuksesta,
kun se näytti lupaavalta. Onneksi huomasin hyvissä ajoin, että jatkamalla
ympyrää loputtomiin, topista tulisi liian pitkä. Siis jatkoin ympyrää
osittain niin, että toinen sivu on pidempi ja toiselle sivulle muodostui
yhdistämisen jälkeen rypytys.

Tajusin jättää käsiaukotkin suurin piirtein oikeisiin kohtiin. Toinen olkain muodostui 
ympyrää virkatessa ja toisen olkaimen tein yhdistämisen jälkeen eli tuon, 
jossa on kaksinkertainen lanka. Viimeistelyn ja prässäämisen jälkeen jännittämään, 
kuinka toppi istuu kantajalleen ja pitääkö hän siitä.

Entäpä omani? Tein sen samalla idealla, mutta koska koko on suurempi,
jouduin varioimaan. Toiseen sivuun olisi muodostunut liian paksu rypytys,
joten tein esimerkiksi takaosan alalaitaan pienen lisäkappaleen.

Myös olkainten istutus oli kinkkisempää kuin pienemmässä koossa.
Muutaman kerran tein ja purkasin, mutta voi sitä pitää. Topin voi pukea ylleen niin,
että kukkaympyrän alku on vasemmalla tai oikealla sivulla.
Kumpi paremmin "istuu" esimerkiksi kaula-aukosta.

Tein senkin erheen, että langan loputtua en malttanut odottaa seuraavaan päivään
lankakaupan aukeamista. Käytin hiukan paksumpaa lisälankaa. Se ei vain toimi.
On käytettävä ohutta, jotta toppi laskeutuu nätisti. Ja taas purkuhommiin.

Muutoin olen tyytyväinen väreihin.

Sopii kesäiseen ympäristöön.

Tässä vielä molemmat topit sivuilta kuvattuina. Hankin mustan topin alle
myös valkoisen aluspuseron, jota toki voi käyttää yksinkin.

Tein nuorelle neidolle itse myös onnittelukortin paperinukketyyliin, jossa annoin
vihjeen lahjapaketin sisällöstä. Kuvasin siis mustan topin torson päällä ja 
löysin lahjansaajasta sopivan kuvan. Tulostin ne, leikkasin ja yhdistin. Kuta kuinkin 
tältä toppi myös näytti hänen yllään. Päällystin myös lahjapaketin.