Mustikka, Puolukka ja Lumipallo - vuodenaikapeitot

Syksy on mennyt hurauksessa, kun olen virkannut ja tehnyt ohjeet Vuodenaikapeittooni. Olen hionut ja taas hionut ohjeita testaajienkin avustuksella ja  nyt on aika julkistaa ohjeet. Ohje on sama ja värivaihtoehtoja kolme: Mustikka, Puolukka ja Lumipallo.

Ohjeet samoin kuin lankapaketit julkaisee yhteistyökumppanini Neulekahvila Lentävä Lapanen . Lanka on ihanan pehmeä Adriafilin Genziana, koukku 3 tai oman käsialan mukaan. Voit hankkia sekä ohjeen että langat tai vain ohjeen.  Alla kuvakimara sekä peitoista että yksittäisistä paloista. Vastaan mielelläni kysymyksiin.

Tämä Puolukka-peitto on nähtävillä Lentävässä Lapasessa,
Emalipolku 2, Järvenpää. Peiton reunoja kiertävät punaiset
puolukat. Kukkateos Pitkäsen kukkakaupassa Järvenpäässä.

Heleän vihreäsävyisen peiton reunoja kiertävät
siniset mustikat.

Tästä väriyhdistelmästä olen virkannut nämä
mallipalat, jotka ovat myös Lentävässä Lapasessa.
Peiton reunoja raikastavat valkoiset lumipallot.

Ja sitten yksityiskohtiin. Alta löydät kuvakimaran, joista voi olla hyötyä virkatessa. Ohjeessa on mallipaloina Puolukan kuvat.

Kerrokset 1 - 7

Kerrokset 1 - 10

Kerrokset 1 - 12

Kerrokset 1 - 9

Kerrokset 1 - 11

Lisää kuvateksti

Kerrokset 1 - 5

Kerrokset 1 - 8

Kerrokset 1 - 10

Palasta ei ole valitettavasti enempää kuvia.

Lisää kuvateksti

Kerrokset 1 - 6

Mustikka

Mustikka

Mustikka

Mustikka

Mustikka

Lumipallo

Kesästä syksyyn

 Tänä korona-aikana tulee tehtyä käsitöitä entistä enemmän - jos mahdollista. Maskia en kyllä tee itse; en luota sen toimivuuteen. Kertakäyttöiset riittävät. Viimeksi käytin eilen Tove-elokuvassa. Ei ongelmia maskin pitämisessä. Ja elokuva on loistava ajankuva ja henkilökuvaus. Alma Pöysti on huikea Toven roolissa.

Alla kerron kuvien avulla kesän ja alkusyksyn tuotoksista ja menoista.

Sain uuden idean ja sitä kehittelin.

Vierailin Salossa ja löysin Anjalin -käsityöliikkeestä
suunnittelemani Adalminan helmi -peiton pienoiskoossa.
Lisäksi siellä oli tehty Laulu tulipunaisesta kukasta
peiton paloja.

Uuden idean kehittelyä edelleen.

Välillä kotimaanmatkailtiin tuttuun tapaan Savossa.

Laitoin ekaa kertaa jalkaan ystäväni neulomat sukat.

Kummitustyttöni sai neljännen lapsensa ja tein hänelle
nimikkovaunupeiton: Emil.

Kävin minäkin Keravan purkutaidetalossa ihmettelemässä ja satuin
paikalle niin, että ei ollut tungosta. Hyvä niin.

Nyt löytyivät värit ideaani.

Sielu kaipaa estetiikkaa ja sitä voi vaikka kuvausjärjestellä.
Kävin siis hankkimassa lankaa Lentävästä lapasesta.

Kuvaan myös mielelläni luontoa ja sen yksityiskohtia. Tämä kuihtunut
kukkanen näyttää mielestäni lentävältä oliolta.

Jämälangoista syntyy patalappuja.

Tämä yökkösen kuva ei ole ihan tarkka, mutta vasta kuvasta huomasin,
kuinka kaunis se on.

Jokasyksyinen naisten yön yli retki vaihtui päiväkäynniksi Porvooseen.
Kävimme Albert Edelfeltin ateljeemuseossa ja ruokailimme Haikon
kartanossa. Iltapäivällä ruokasali oli tyhjillään ja
ennätimme pois häävastaanoton alta.
Ruokailua ennen pienet kuohuvat huvimajassa.

Neuloinkin puseron, vaikka neulominen ei todellakaan 
ole vahvuuksiani. Onhan se ylläpidettävä sitäkin taitoa.

Maan mainiot hahmot löytyvät Keravalta Sinkan 
taidemuseosta 10.1.21 asti. Maskinainen sopi hyvin
Kerttu Horilan naisten joukkoon.

Ja kun puiden lehdet putoilevat, on uusi peittomalli ohjeita vailla ja
mallipeiton teko yhteistyökumppanille on tekeillä. Ohje julkaistaneen
vielä tänä vuonna. Perästä kuuluu. Turvallista syksyä kaikille!