Kalevala Cal: Maailman synty - Birth of the World

Nyt se on julkaistu (1.9.), nimittäin minun suunnittelemani ruutu Suomi 100 Kalevala-peittoon. Palan nimi on Maailman synty ja se sai innoituksensa Kalevalan ensimmäisestä runosta.

Lentelevi liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munaa,
rautamunan seitsemännen.

Maailman synty -palan ohje löytyy Arteeni blogista suomeksi and another languages too.
Toinen palani Maailman synty julkaistaan 2.10.

Tässä palani Menitan Lasse-langalla tehtynä.
Koukku 4.

Tässä ruutu olohuoneemme väreihin sopivana.

Tein palan myös jämälangoistani.

Käytin osaa palan mallista 3-vuotiaan synttärilahjalaukkuun.
Malli sopii toteutettavaksi myös yksivärisenä.
Hyviä virkkaushetkiä mallin parissa:)

Kalevala CAL alkaa 26.8. - Kalevala crochet CAL 26.8.

Kaikki Kalevala -torkkupeiton virkkaamista halajavat, malttakaa vielä hetki! Yhteisen Suomi 100 -virkkaushankkeemme ensimmäinen ohje julkaistaan 26.8. 

Minulla on ilo olla mukana suunnittelijana 18 muun suunnittelijan joukossa; " synnytin" kaksi palaa. Erityisen haastavaa minulle oli ohjeiden teko, mutta sain asiantuntevaa apua testaajilta.

Lue CAL:sta lisää Arteeni-blogista. Read more Arteeni-blog: Kalevala CAL.

Logon on suunnitellut Anne Vierimaa.

Ihastuttava mallimme Roope Hellgren pohtii
maailman menoa. Kalevala-peitto tuo lämpöä. 
Kuva Sari Åström.

Peittoni kuvattuna naapurin puutarhapenkillä.

Tässä oma peittoni ennen pingotusta.
Olipa ilo virkata. Tulkaa mukaan. :)

Koukku kädessä miltei koko ajan

Niin se on, että kädessä on koukku miltei aina kun aikaa on. Näin keväällä on hiukan piha- ja terassihommia, mutta muutoin virkkaan ja joskus neulon. Jos ei ole jotain tiettyä projektia, luon uutta tietämättä aina, mihin tuotoksia käytän.

Niin kävi nytkin: Ensin tein jämälangoista unisiepparin. Nyt on sieppari niin kesä- kuin talviseinälle. Sitten oli "pakko" saada uusia herkullisen kesäisiä Catania-puuvillalankoja. On minulla idea, mitä niistä teen, mutta ensin piti kokeilla. Niinpä virkatessa syntyi mandalan alku, josta kehkeytyi neliöpala. Koukkuna jälleen kestosuosikkini 2,5.

Minulla on tapana keksiä mallia sitä mukaa, kun sitä virkkaan. Toki joudun
purkamaankin, kun malli ei miellytä. Lasken todella harvoin silmukoita
ja yllättävän usein ei tarvitsekaan. Tosin joskus joudun sen takia
hyppäämään tai tiivistämään. En ole turhan tarkka ellei "virhe"
 näy häiritsevästi.

Aloitin keskusympyrästä, johon virkkasin 12 kiinteää silmukkaa.
Aloitussilmukat siis lasken.

Tätä vasemmassa kuvassa näkyvää viimeistä harmaata kerrosta jouduin
miettimään kauan ennen kuin keksin, miten sen teen. Mutta sitkeimmät palkitaan.

Hankin askarteluliikkeestä läpimitaltaan 30 cm ohuen vanteen, johon unisiepparin
kiinnitin. Viimeistelyyn helmiä ja sulkia, joita minulla on kotona. Toisen siepparin
olen tehnyt aiemmin. Nyt minulla on sekä talvi- että kesäsiepparit. Kumpi on kampi?

Aloitin tämänkin keskusympyrästä, johon virkkasin 12 kiinteää silmukkaa.
Tein ympyrää fiilispohjalta, kunnes siirryin neliömuotoon. Tässä kohtaa on
kerta kaikkiaan laskettava, että saa sivuista yhtä pitkät. Neliö on noin 20 cm.

Mutta mennäänpä alkuun: Polkaisin pyörällä kaupoille ja Lentävästä Lapasesta
löytyi houkuttavan väriset Cataniat. Olivat laittaneet maljaan
linnuillekin rakennusaineksia:).

Käytin perusilmukoiden lisäksi esimerkiksi popcorn-silmukoita.

Heräsin tänä aamuna kohtuullisen aikaisin. Aamuinen auringonpaiste oli
niin ihana, että menin ulos kuvaamaan.

Pihassamme on somisteena vanha ikkuna, joka oli yöllä "hiestynyt".
Lankojen värit hieman vaihtelevat valosta riippuen.
Tuo tummin väri on lähinnä petroli.

Pitihän sitä vielä kikkailla kuvankäsittelyllä ja tehdä peilikuva.
Nyt kun keksisi, mihin tätä palaani käytän. 

Kesämekko neliöistä sovitusnuken avulla

Haaveilin kevyestä kesämekosta ja päätin tehdä sen itse, koska tarvitsin käsille tekemistä ja aivoille luovaa suunnittelua. Kun Lentävän Lapasen Taina näytti minulle Sandnes Garnin Tynn Line lankaa, totesin että siinäpä se. Tynn Line on tarpeeksi ohutta kevyelle mekolle ja koukkuna käytin 2,5:sta. Lankaa kului 7 x 50 gr.

Mutta entäpä malli? Edelleenkään en "osaa" noudattaa tarkkoja ohjeita, joten selasin Virpi Siiran kirjoja. Alkusysäys löytyi kirjasta Oma Koppa Neliö - Virkattuja variaatioita (s. 90 - 91). 6 pack -paita sopi varioitavakseni. Halusin tehdä kuitenkin muitakin kuin isoäidinneliöitä ja löysin pari vinkkiä Sandnesin kesähamemallista. Muuten malli on omani ja sovitusnuken päällä sommiteltu.

Mekkoni on tehty pelkistä neliöistä, jotka ovat noin 33 cm:n kokoisia.
Neliöitä on 12 kpl ja ne on reunustettu kiintein silmukoin. Virpin mallissa
palan koko on oman kropan ympärys jaettuna neljällä. Minun ympärykseni
 on 112 cm, joten lisäsin paloihin muutaman sentin.
Koontimalli on omani.

Tein kaksi mallitilkkua Sandnesin kesähameen pohjalta. Toistin näitä malleja
ja virkkasin kumpaankin reunaan pylväitä niin, että sentit täyttyivät. 

Aivan millilleen samankokoisia neliöistä ei tullut,
joten ne vaativat vielä silitystä ja hiukan pingotusta.

Sommittelin palat sovitusnukkeni Dooriksen päällä. Sain sen mieheltäni joululahjaksi
ja sillä on minun mittani. Ajattelin alunperin virkata pitkät hihat, mutta paloista muodostui
luonnostaan lyhyet hihat. Tähän mekkoon ne sopivatkin hyvin.
Kiinnitin hihojen alareunat vinosti toistensa päälle.

Pyörittelin Doorista niin tiuhaan, että langanpäät kiertyivät jalan ympärille.
Ompelin palat yhteen. Jätin eteen kaulukset ja taakse niskaan pienen halkion.
Yläosan ompelun jälkeen sovitin sitä ylleni ja uskalsin tehdä mekon valmiiksi.

Etupuolen rintapalat ovat erilaiset. Isoäidinneliöiden keskellä on oma mandalamallini.
Jätin keskelle selkää hiukan vyötärön yläpuolelle kolmion
 muotoisen aukon. Takapuolen päälle jätin paloista liehukkeet.

Kiinnitin liehukkeen "yläsiivet" molemmin puolin niin,
etteivät ne pönkötä liikaa. Muut osat jätin liehumaan vapaasti.
Takaosan helma on hiukan pidempi kuin etuosan. Sivusaumat ovat 
vinot ja jätin helmaan lyhyet halkiot. Samoin keskelle taakse.

Edestä mekkoni on suora ja sen alla on alushame tai -mekko tarpeen.
Olen kohtuutyytyväinen tähän ensimmäiseen omaan mekkomalliini. 
Kesä saa tulla :)

Kahvilan terassille viirit

Sain tosi kivan projektin järvenpääläisen neulekahvila Lentävän Lapasen Tainalta ja Tarjalta: Heidän kahvilansa edessä on juuri kesäterassin mentävä aukko ja sain virkata sen yläpuolelle viritettävät iloisenväriset viirit.

Lankana käytin Cataniaa ja vain mielikuvitus oli rajana niin muodon kuin väriyhdistelmien suhteen. Olin niin innostunut, että tein viikossa 11 erilaista viiriä kesätuulessa heilumaan. Naiset suunnittelevat avaavansa kesäkahvilan vapun aaton aattona, kuitenkin säävarauksella.

Taina ja Tarja keskittyivät tänään tutkimaan "saalista".

Käytin viirien malleina perinteisen teräväkärkisen kolmion lisäksi vaakunoita ja kilpiä. 

Tämä suurin viiri ripustetaan keskimmäiseksi.

Tässä on Tarjan lempivärejä.

Ja tässä Tainan valitsemia värejä.

Pilvisellä säällä tarvitaan aurinkoa vaikka väreinä.

Tämä "jäätelö" on ehkä oma suosikkini.

Tein aina pari värisukulaista. Tosin jäätelö komeilkoon itsekseen. 

Kahvi-/teekuppi ja juomalasikin tuli ikuistettua.

Näissä viireissä on - toivoakseni - tunnistettavat keskustat.

Kokeilin ripustusta omalla terassilla. Saas nähdä, kuinka liehuvat Lentävän Lapasen
terassilla. Tervemenoa kahville tai muille virvokkeille. Ihania lakojakin löytyy. :)

Tulihan niistä lärpykkeistä tossut

Näin Kodin Kuvalehdessä 11/2015 mukavan näköisten kotitossujen virkkausohjeen. Minulla oli tarve tossuille ja jämälankoja käytössä, joten päätin tehdä kerrankin ohjeen mukaan.  Hyvä malli ja ohje on Sarianna Lehtosen, lystikaskoti.blogspot.com. Kuinkas sitten kävikään?

Edelliset tohvelini olivat jo miltei palveluaikansa päässä. Käytän niitä kyllä vieläkin.

Tarkoitus oli siis saada aikaan tossut, jotka voi helposti sujauttaa jalkaan
vaikkapa saunan jälkeen. Minulla oli paksuhkoa villalankaa ja käytössä
koukku 4. Tein kaksoispohjan ja onnistuin seuraamaan Sariannan ohjeita - ehkä.
Olin tyytyväinen, kunnes...

... huomasin, että ovat kutakuinkin käyttökelvottomat. Eivät pysyneet
kunnolla jaloissa ja olivat lerput. Sen siitä saa, kun tekee sinne päin. 

Tein erilaisia tuunauksia, vaan ei apua.

Sitten päätin tehdä umpinaisemmat ja virkkasin reunat.

Käytin eripaksuisia jämälankoja ja sovitin välillä jalkaan, kunnes tuntuivat hyviltä.

Hyvin istuvat, mutta eivät sujahda helposti jalkaan vaan tarvitaan "istuttamista".

Somistin vielä tossut jalkapöydän ympyröillä ja voihan näitä erivärisiä ajatella
vasemman ja oikean jalan tossuina. Oikeasti ei ole mitään väliä
kumpaan jalkaan ne laitan. Loppu hyvin kaikki hyvin. Käytössä ovat.