Näytetään tekstit, joissa on tunniste taidenäyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taidenäyttely. Näytä kaikki tekstit

5. lokakuuta 2020

Kesästä syksyyn

 Tänä korona-aikana tulee tehtyä käsitöitä entistä enemmän - jos mahdollista. Maskia en kyllä tee itse; en luota sen toimivuuteen. Kertakäyttöiset riittävät. Viimeksi käytin eilen Tove-elokuvassa. Ei ongelmia maskin pitämisessä. Ja elokuva on loistava ajankuva ja henkilökuvaus. Alma Pöysti on huikea Toven roolissa.

Alla kerron kuvien avulla kesän ja alkusyksyn tuotoksista ja menoista.

Sain uuden idean ja sitä kehittelin.

Vierailin Salossa ja löysin Anjalin -käsityöliikkeestä
suunnittelemani Adalminan helmi -peiton pienoiskoossa.
Lisäksi siellä oli tehty Laulu tulipunaisesta kukasta
peiton paloja.

Uuden idean kehittelyä edelleen.

Välillä kotimaanmatkailtiin tuttuun tapaan Savossa.

Laitoin ekaa kertaa jalkaan ystäväni neulomat sukat.

Kummitustyttöni sai neljännen lapsensa ja tein hänelle
nimikkovaunupeiton: Emil.

Kävin minäkin Keravan purkutaidetalossa ihmettelemässä ja satuin
paikalle niin, että ei ollut tungosta. Hyvä niin.

Nyt löytyivät värit ideaani.

Sielu kaipaa estetiikkaa ja sitä voi vaikka kuvausjärjestellä.
Kävin siis hankkimassa lankaa Lentävästä lapasesta.

Kuvaan myös mielelläni luontoa ja sen yksityiskohtia. Tämä kuihtunut
kukkanen näyttää mielestäni lentävältä oliolta.

Jämälangoista syntyy patalappuja.

Tämä yökkösen kuva ei ole ihan tarkka, mutta vasta kuvasta huomasin,
kuinka kaunis se on.

Jokasyksyinen naisten yön yli retki vaihtui päiväkäynniksi Porvooseen.
Kävimme Albert Edelfeltin ateljeemuseossa ja ruokailimme Haikon
kartanossa. Iltapäivällä ruokasali oli tyhjillään ja
ennätimme pois häävastaanoton alta.
Ruokailua ennen pienet kuohuvat huvimajassa.

Neuloinkin puseron, vaikka neulominen ei todellakaan 
ole vahvuuksiani. Onhan se ylläpidettävä sitäkin taitoa.

Maan mainiot hahmot löytyvät Keravalta Sinkan 
taidemuseosta 10.1.21 asti. Maskinainen sopi hyvin
Kerttu Horilan naisten joukkoon.

Ja kun puiden lehdet putoilevat, on uusi peittomalli ohjeita vailla ja
mallipeiton teko yhteistyökumppanille on tekeillä. Ohje julkaistaneen
vielä tänä vuonna. Perästä kuuluu. Turvallista syksyä kaikille!


26. lokakuuta 2019

Ystävät!

Näinä maailman aikoina tuntuu siltä, että tosi ystävien merkitys vain lisääntyy lähiperheen lisäksi. Minulla onkin ollut onni saada ystävikseni jo kauan sitten ihmisiä, jotka ovat rinnallani edelleen. Eräisiin heistä tutustuin jo yli 40 vuotta sitten. Kun tutustuin edesmenneeseen puolisooni, tutustuin myös näihin ystäviini. He olivat mieheni opiskelutovereita.

Perustimme jokunen aika sitten Heleijat -ryhmän (nimi tulee etunimistämme), jonka jäseninä me viisi tapaamme muutaman kerran vuodessa. Toki muutenkin erilaisin ryhmittymin. Me Heleijat käymme taidenäyttelyissä, syömässä, kahvittelemassa ja höpöstelemässä. On käyty Tallinnassa ja useinkin Helsingissä. Eilen kävimme Tampereella. Seuraava yhteinen hetki on sitten alkuvuodesta.

Mikä meitä pitää yhdessä hyvinkin erilaisista elämäntilanteista huolimatta? Itse uskon, että kun olemme aitoja itsejämme ja annamme arvon toisillemme, se kantaa. Kukaan ei esitä mitään muuta kuin on. Tukea ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Ystävät. Minulle he ovat tärkeitä ja rakkaita. 💖

Meitä yhdistää myös lähes samanikäisyys,
kiinnostus taiteeseen eri muodoissaan ja "silmälasit". 

Minun syntymävuotenani syntyi myös mangahahmo Astro Boy.

Kävimme siis Tampereen taidemuseossa, jonka pihalla rengasankka.

Helmiystävykset löysivät ihanan Amurin Helmi -kahvilan.

Näihin päivän matkoihin riittää yleensä yksi tutustumiskohde.
Meidän kulkemisemme on hidasta, koska pysähtelemme
usein puhumaan ja nauramaan yhteen ääneen.

6. huhtikuuta 2019

Kevättä kevättä

Nautin keväästä ja etenkin siitä, kun jää sulaa kävelyteiltä ja ei tarvitse liukastella tai varoa liikaa. Tosin muutaman päivän takaisella metsäretkellä astuin jääpeitteen päälle ja humps, jalkani nitkahti ilkeästi.

Onneksi pääsin metsästä pois suht normaalisti kävellen, mutta illalla nilkka hiukan turposi ja oli tosi kipeä. Vaan eipä sitten enää pahentunut ja nyt kävelen jo suht normaalisti.

Oli kevät, kesä, syksy tai talvi, minä virkkaan; se on intohimoni. Kun Askolan projekti elää omaa elämäänsä, teen muita virkkauksia. Sain ystävältä lahjaksi kassillisen ylijäämäpuuvillalankoja ja niistä on syntynyt muun muassa pikkuinen pusero.

On elämässäni muutakin: käyn burleskia harrastavan ystäväni kanssa huikeissa burleskiesityksissä. Minä toimin assarina ja hän esiintyy. Elokuussa hän järjestää ensimmäisen oman tapahtuman Tuusulan taiteiden yössä 9.8. Siinäkin olen mukana. Esiintyjien haku on käynnissä. Tapaan myös muita ihania ystäviäni esimerkiksi taidenäyttelyissä.

Viimeisimmästä burleski-illasta hankin tämän mahtavan kissaturbaanin.
Kelpaa patsastella kevätauringon loisteessa.

Burleski-esiintyjien asuissa silmä lepää.
Metsässä nyrjähtännyttä nilkkaa leputellessa.
Onneksi pääsin kotiin asti ennen kuin nilkka varsinaisesti kipeytyi.

Kävin ystävän kanssa "taivastelemassa" Järvenpään taidemuseossa.

Tämä pikkumandala ilahduttaa ystävän naapureita ulko-ovessa.

Seuraava virkkausprojektini liittyy kolmioihin.

Minulle tuli tarve tehdä pieniä vaatteita, vaikka saaja ei ollut tiedossa.
Käytin merseroitua Katian Bombay -puuvillalankaa, jota hankin ihanasta
Lentävästä Lapasesta. Onneksi käyttäjä löytyi läheltä;
naapuri hankki sen lapsenlapselleen synttärilahjaksi.

Sain tehdä myös pienelle pojalle kesänutun ja lippiksen.
Lanka on Katian Bombay ja koukku 3,5.

Jämälangoista silminnähden korvikset. Koukut puuttuvat.

Tämä pusero odottaa vielä kantajaansa. Jos kiinnostaa, laita viestiä. 
Lanka Mandarin Petit -puuvilla.Ympärysmitta 50 cm, olkapäältä alas 26 cm, 
hihan pituus kainalosta 18 cm. 

Aurinkoista kevättä kaikille!