14. joulukuuta 2016

Joulunalusaikaa - joulukuun taikaa

Joulukuu ja joulunalusaika on siitä mukavaa, että voi puuhastella yhtä sun toista tonttumaista. Voi askarrella, glögeillä, taikinoida tai vain oleilla. Alla olevat kuvat kertovat omista puuhistani ja vähän kuusivuotiaankin puuhista. Hyviä joulukuun hetkiä myös teille!

Kannoin koukkuni kekoon eli virkkasin parit Suomi 100 vuotta -töppöset 
lahjoitettavaksi ensi vuonna syntyville. Olivat muuten ekat virkkaamani
töppöset. Lankana ihanan pehmeä Sandnes Garnin Mini Alpakka,
koukku 2,5. Perusohje löytyy osoitteesta www.taikinainen.blogspot.fi
Tein mallista oman sovelluksen.

Kun lankaa hiukan jäi, virkkasin ranteenlämmittimet. Sitten hankin
Teeteen Pallas-lankaa ja virkkasin siitä ja jämälangoista muutamat
kaksipuoliset patalaput.

Useampana jouluna olen yrittänyt tehdä paperi- ja kartokitähtösiä,
mutta ei ole vain onnistunut; en ymmärrä ohjeita. Nyt sain aikaiseksi
nelisakaraisia ja nämä saavat luvan kelvata.

Välillä käyn tuulettumassa taidemuseoissa, tällä kertaa Keravan Sinkassa
(www.sinkka.fi). Siellä on aivan ihana Näkyväksi neulottu näyttely 5.3.2017
asti. Kaikenlaista lankataidetta. Tässä "seurustelen" Liisa Hietasen Veijon kanssa.

Sinkan näyttelystä löytyy myös muun muassa Sigrun Jönsdottirin virkattuja
islantilaisia lääkekasveja ja monille jo tuttu Kaija Papun virkattu poliisiauto.

Joulunaluspuuhiini kuului myös muutaman karjalanpiirakan rypytys.
 Otin oppia kuusivuotiaan mestarin tekniikasta. Ei aivan onnistunut:
oman elämäni ensimmäinen piirakan rypytykseni löytyy alhaalta vasemmalta 
ja sama isompana oikealta.

Minulla sattuu olemaan syntymäpäivä joulukuussa ja sain iki-ihanan
lahjan kuusivuotiaalta. Malttaakohan sydämellä kuivata tiskipöytää?
Piparia koristaa jouluasetelmaani.

5. joulukuuta 2016

Pallon- ja pöydänpäälliset - virkaten

Muokkaan sanonnan Vierivä kivi ei sammaloidu muotoon Virkkaava käsi ei sammaloidu. Nyt tein joulukattausta ajatellen kuusi pöydänpäällisliinaa (lautasen alusliinaa) ja styrox-palloille päälliset. Toki niitä voi käyttää milloin vain, mutta tällä kertaa tekeminen ajoittui joulun alle.




Tästä se idea sitten lähti: Keittiömme kaappien ja laatikoiden ovet
ovat valkoiset ja maitokahvin väriset. Niinpä hankin
samanvärisiä Novitan puuvillalankoja.

Säilytyslaatikossani oli jo vuosia majaillut pari styrox-palloa.
Yritin tehdä yhden ympärille paperikukkia, mutta en ollut tulokseen
tyytyväinen. Niinpä keksin virkata niille päälliset ja hankin
kolme erikokoista palloa lisää. Käytin 2,5 koukkua. Sovitin erikokoisia
ympyröitä pallojen päälle, kiinnitin neuloilla ja lopuksi ompelin ne
tiiviisti toisiinsa kiinni.

Niin pieniin kuin suuriin ympyröihin alkuidea on Virpi Siiran
kukkaympyrä. Toki tein omanlaiset ja käytin mm. popparisilmukoita.
Tein kolme beesireunaista ja kolme valkoreunaista liinaa. 
Niistä tuli vähän erikokoiset keskenään, vaan ei haittaa.

Höyrysilitin liinat ja tietenkin piti heti kokeilla mahdollista
joulukattausta ja pöydän koristelua. Liinaa en sentään vielä silittänyt taitoksistaan.
Olen koristelussa ihastunut leikkieläimiin ja niitäkin pöytään pääsi.






Jatkoin palloilua vielä tekemällä ystävän antamalla reseptillä
kreikkalaisia pikkuleipiä. Herkullisia ovat: paljon voita ja
liraus konjakkia, päälle tomusokeria. Minulta ei tomusokerin
pyörittäminen vielä sujunut riittävän mallikkaasti. 

18. marraskuuta 2016

Joulua juhlimaan - ainakin koristeluin

Kirjoitan tätä vesisateen ropistessa kattoon. Lumesta on miltei muisto vain, mutta tänään koristelin kotimme jouluaikaan. Pidän askartelusta ja koristelemisesta. Nyt kun minulla on aikaa, aloitin jouluajan jo näin hyvissä ajoin.

Sain Oskarilta, 6 v, lainaksi pikkutraktorin peräkärryineen ja pikkuauton.
Kuormatarpeiksi vähän kuusenoksia. Tein jouluasetelman ja käytin myös leikkieläimiä.

Minulla on edellisten vuosien joulukoristeet pakattuina vanhoihin
kenkä- yms. laatikoihin. Yhden olen päällystänyt sanomalehdestä leikatulla
enkelin kuvalla. Olen saanut anopilta hyvin vanhoja kuusenkoristeita,
joita kuitenkin säilytän vain tallessa; meillä ei ole kuusta.
Joulupuu kuitenkin löytyy eli maalattu syreenin oksa koristeineen.

Vanhaan karhupurkkiin karhu ja valot. Viime vuonna askartelin
suodatinpussikranssin ja helmistä tähtiä.

Jouluasetelmassani seikkailevat leikkieläimet, joiden ympärillä on kiviä,
paperikuusia, pureskeltuja käpyjä, sanomalehtikuusi ...

Asetelmassa on myös vähän liekoa, pullonkorkkikranssi ja Oskarilta, 6 v,
lainatut traktori peräkärryineen ja pikkuauto. Ne kuljettavat
kuusen- ja männynoksia kotiin.
Lumikelejä odotellessa virkkasin villakaulurin kaveriksi lippapipolleni.

Hyvää joulunodotusta teille kaikille!

7. marraskuuta 2016

Helmineulenuttu ja mitä siitä tulikaan?

Näin Kotiliesi-lehden numerossa 17 (18.8.2016) yksinkertaisen harmaan helmineulenutun ohjeen. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, ajattelin lepuutella neulomalla jotain yksinkertaista. Juu, kyllä minä helmineuletta osaan, mutta näköjään yksinkertaisempienkin ohjeiden noudattaminen tuottaa ongelmia.

Piti neuloa vain pötköä ja sitten jakaa silmukat puoliksi ja neuloa puolet erikseen. No tämäkin vielä onnistui, mutta kun olin ommellut sivusaumat, huomasin tehneeni jotain väärin. Tästä se sitten lähti, oman mallin tuunaaminen. Aika kova työ oli saada nutusta käyttökelpoinen ja kai on niin, että suutari pysyköön lestissään.  Vaikka mistä tuota tietää, mitä seuraavaksi neulon:)

Järvenpääläinen neulekahvila muutti toisiin tiloihin ja ostin merseroitua
puuvillalankaa 40 %:n alennuksella, kun löysin mieleiset värit. Lanka on Katia,
Cable 5 ja puikkoina käytin 2,5. Koska ohjelanka on eri, lisäsin summittaisesti
silmukoita niin, että 120 silmukan sijaan loin noin 140. Alkuperäinen ohje
on yksivärinen, mutta "piristin" työtäni harmailla raidoilla. 

Minun yhdistelylläni takaosa jäi ruman paljon pidemmäksi kuin etuosa,
joten tartuin taas virkkuukoukkuun. Virkkasin etuosaan lisää pituutta.
Virkkasin myös kauluksen, jota ei ole alkuperäisessä ohjeessa.

Kauluksesta tuli muotopuoli, kun en malttanut tarkkaan katsoa, mistä kohtaa
piti aloittaa. Ei hätiä, virkkasin jonkinlaisen kukkakoristeen vajaaseen
puoleen. Reunatkin tarvitsivat mielestäni jotain ja virkkasin nirkkoreunuksen.

Alkuperäisessä nutussa ei ole kiinnikettä, joten kiinnitin yhden napin
virkatuilla reunuksilla ja toiselle puolelle virkatun lenkin. Mieheni kysyi,
että pitääkö tuo reuna jäädä ryppyyn. No pitää ja jää. Tietysti höyrysilitin tekeleen.
Otan tämän käyttöön jo tänä iltana, kun menen Lentävän Lapasen
järjestämään elokuvailtaan.

11. lokakuuta 2016

Hame hihakepaidan kaveriksi

Blogitauon aikana tulin siihen tulokseen, että hihakevillapaitani tarvitsee hamekaverin. Niinpä tuumasta toimeen. Halusin kokeilla harlekiinisilmukoita, jotka opiskelin Virkkaajan suuresta silmukkakirjasta. Koukkuna käytin sitä lemppariani, 2,5.

Alla olevista kuvateksteistä selviää muun muassa, mitä karikoita matkalle mahtui. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Valmista malliahan minulla ei ollut, mutta suoraa pötköä kun virkkaa, hamekin siitä tulee.

Lankana käytin samaa kuin Virpi Siiran mallin mukaan tekemässäni hihakevillapaidassa.
Langat hankin neulekahvila Lentävästä lapasestaJärvenpäästä.
Harlekiinisilmukat oppii helposti esimerkiksi Betty Barndenin kirjasta Virkkaajan
suuri silmukkakirja. Malli on jaollinen kahdeksalle, joten virkkasin
144 aloitussilmukkaa. Katsoin silmukkamäärästä nettiesimerkkejä. Mutta silti
tuo määrä ei riittänyt ja virkkasin sivusaumoihin lisäksi pylväitä.

Lopulta totesin, että ei kovin kaunista ja jouduin purkamaan toisesta kappaleesta
muutama kymmentä senttiä, koska toinen reuna oli aivan kiemurainen
ja epäsymmetrinen.
Ompelin sivusaumat kiinni ja totesin, että jotain nuo epämääräiset saumat kaipaavat.
Virkkasin sitten loppulangoista Virpi Siiran mallia mukaellen erikokoisia
kukkaympyröitä. Langat riittivät juuri kymmeneen ympyrään. 
Kaikki osat tietenkin myös höyrysilitin.

Alhaalla pienemmässä kuvassa on tuo epämäääräinen sivusauma.
 Mallailin valmista hametta villapaidan kanssa ennen sovittamista.

Hameen kumpikin sivusauma näkyy tässä kuvassa ja etuosaan virkkasin
keskelle tummempaa osiota pari vaaleaa kerrosta.

Ennen kukkaympyröiden kiinnittämistä sovitin ja helpotuksekseni totesin
leveyden sopivaksi.

Sitten ulkoilutin ensimmäistä kertaa tätä kokonaisuutta asusteineen.
Näissä ulkona otetuissa kuvissa värit toistuvat lähinnä oikeita.

Muuten hyvä, mutta tarvitsee vyötärölle jonkin nauhan tai kuminauhan.
Virkkasin vyötärökaitaleen viimeisenä puolipylväillä ja kavensin lähes
 joka kierroksella tasaiseen tahtiin. Ensin joka kymmenes silmukka, sitten seitsemäs,
viides ja kolmas. Väliin pari kerrosta ilman kavennoksia. Lisäsin vielä
 pari kerrosta ja kavensin vielä  kerran joka kymmenennen.
Sitten loppuikin lanka. Riitti kuitenkin:)

30. elokuuta 2016

Hihakepaita pinkin talon edessä

Oikeata kirjaa ei voita mikään digisellainen: Tunnustelen, tuoksuttelen, silmäilen, luen ja inspiroidun Virpi Siiran uudesta Omakoppa 365 -kirjasta.

Sitten tuumasta toimeen ja tein sivulta 130 alkaneen Hihakevillapaidan ohjeen mukaisen variaation. Tänään se oli ensi kertaa ylläni, kun kävin ihailemassa Keravalla Agata Oleksiakin ja ihanien virkkaajien toteuttamaa pinkkiä taloa.

Loppukesällä minua inspiroi taas lila. Pinkki ei kuulu suosikkiväreihini,
mutta siedän. Aloitin kuntosaliharrastuksen, kun voitin keväällä puolen vuoden
kortin kuntosalille. Virkkaamisen jäykistämät hartiani kaipaavatkin huoltoa.

Tein Virpi Siiran innoittamana hänen ohjeensa mukaisen hihakevillapaidan. 
Lankana Sadnes Garn Mini Alpakka ja koukkuna 3. Tein ohjeen mukaisesti kuusi 
samanlaista kukkamandalaa. Olisin halunnut tehdä yksivärisen tuosta 
vaaleammasta, mutta ko. väri loppui Lentävästä Lapasesta. 
Malttamattomana täydensin työn tummemmalla lilalla.

Hihat taitellaan neljästä palasta ja paitaa varten tarvitaan kaksi mandalaa lisää.
Sommittelin eri variaatioita, yhdistin ompelemalla ja jätin keskelle pääntien.
Kahteen ensimmäiseen hihapalaan kiinnitetään paitamandalat.
Kiinnitin palat ompelemalla ja viimeistelin reunat Virpin ohjeen mukaisesti.
Lankaa kului noin 600 g, yksi kerä per pala.

Kun olin venyttänyt ja höyrysilittänyt palat, huomasin toisen paitapalan
keskikukassa pahan silmäpaon. Kokosin silmukat äkkiä pyöröpuikolle ja
virkkasin keskiaukon umpeen. Ei kovin kaunista jälkeä, mutta kelpaa.

Viime kesänä spreijasin kukkaympyrät mustiin farkkuihini ja laitoin
tänään myös ne ylleni, kun kävin tutustumassa Keravalla pinkkiin
taloon. Aseman läheisyydessä Galleria Allin talo on vaikuttava näky.
Hyvin sopii Agata Oleksiakin ja ahkerian virkkaajien työ Virpi Siiran
variaation taustalle.

Pinkki talo muistuttaa meitä, että kaikilla ei ole kotia.

24. elokuuta 2016

Patalappu kuumaa uhmaa

Virkkausharrastukseni myötä on jämälankoja alkanut kertyä niin, että mietin niiden hyväksikäyttöä. Ja, heureka, keksin tuon iänaikaisen tarvikkeen eli patalapun. Nyt minulla on niitä lahjatarpeiksi jo jonkinlainen pino.

Mitään ohjetta en noudata ja teen sekä pyöreitä että kulmikkaita.  Toki yritän sommitella yhteen sopivia värejä ja miettiä jopa mahdollista lapun saajan värimaailmaa. Koukku on edelleen 2,5 ja langat ovat pääasiassa puuvillalankoja. Joukossa on muutama villa- ja sekoitelankainen.

Teen lapuista kaksipuolisia, etteivät käyttäjän sormet kuumene. Puolet ovat erikuvioisia. Niiden tekemisessä on myös se hyvä puoli, että ne valmistuvat nopeasti. Lopuksi höyrysilitän ne ja toivon, että lahjan saaja pitää lahjastaan ja myös käyttää sitä.

Alla olevat kuvakoosteet puhukoot puolestaan. Kun kuvissa on kaksi patalappua, ne ovat saman lapun puoliskoja.












Jämälangat (puuvilla-) loppuivat: saldona 17 patalappua.