Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virpi Siira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virpi Siira. Näytä kaikki tekstit

2. toukokuuta 2017

Kesämekko neliöistä sovitusnuken avulla

Haaveilin kevyestä kesämekosta ja päätin tehdä sen itse, koska tarvitsin käsille tekemistä ja aivoille luovaa suunnittelua. Kun Lentävän Lapasen Taina näytti minulle Sandnes Garnin Tynn Line lankaa, totesin että siinäpä se. Tynn Line on tarpeeksi ohutta kevyelle mekolle ja koukkuna käytin 2,5:sta. Lankaa kului 7 x 50 gr.

Mutta entäpä malli? Edelleenkään en "osaa" noudattaa tarkkoja ohjeita, joten selasin Virpi Siiran kirjoja. Alkusysäys löytyi kirjasta Oma Koppa Neliö - Virkattuja variaatioita (s. 90 - 91). 6 pack -paita sopi varioitavakseni. Halusin tehdä kuitenkin muitakin kuin isoäidinneliöitä ja löysin pari vinkkiä Sandnesin kesähamemallista. Muuten malli on omani ja sovitusnuken päällä sommiteltu.

Mekkoni on tehty pelkistä neliöistä, jotka ovat noin 33 cm:n kokoisia.
Neliöitä on 12 kpl ja ne on reunustettu kiintein silmukoin. Virpin mallissa
palan koko on oman kropan ympärys jaettuna neljällä. Minun ympärykseni
 on 112 cm, joten lisäsin paloihin muutaman sentin.
Koontimalli on omani.

Tein kaksi mallitilkkua Sandnesin kesähameen pohjalta. Toistin näitä malleja
ja virkkasin kumpaankin reunaan pylväitä niin, että sentit täyttyivät. 

Aivan millilleen samankokoisia neliöistä ei tullut,
joten ne vaativat vielä silitystä ja hiukan pingotusta.

Sommittelin palat sovitusnukkeni Dooriksen päällä. Sain sen mieheltäni joululahjaksi
ja sillä on minun mittani. Ajattelin alunperin virkata pitkät hihat, mutta paloista muodostui
luonnostaan lyhyet hihat. Tähän mekkoon ne sopivatkin hyvin.
Kiinnitin hihojen alareunat vinosti toistensa päälle.
Pyörittelin Doorista niin tiuhaan, että langanpäät kiertyivät jalan ympärille.
Ompelin palat yhteen. Jätin eteen kaulukset ja taakse niskaan pienen halkion.
Yläosan ompelun jälkeen sovitin sitä ylleni ja uskalsin tehdä mekon valmiiksi.

Etupuolen rintapalat ovat erilaiset. Isoäidinneliöiden keskellä on oma mandalamallini.
Jätin keskelle selkää hiukan vyötärön yläpuolelle kolmion
 muotoisen aukon. Takapuolen päälle jätin paloista liehukkeet.

Kiinnitin liehukkeen "yläsiivet" molemmin puolin niin,
etteivät ne pönkötä liikaa. Muut osat jätin liehumaan vapaasti.
Takaosan helma on hiukan pidempi kuin etuosan. Sivusaumat ovat 
vinot ja jätin helmaan lyhyet halkiot. Samoin keskelle taakse.

Edestä mekkoni on suora ja sen alla on alushame tai -mekko tarpeen.
Olen kohtuutyytyväinen tähän ensimmäiseen omaan mekkomalliini. 
Kesä saa tulla :)

5. joulukuuta 2016

Pallon- ja pöydänpäälliset - virkaten

Muokkaan sanonnan Vierivä kivi ei sammaloidu muotoon Virkkaava käsi ei sammaloidu. Nyt tein joulukattausta ajatellen kuusi pöydänpäällisliinaa (lautasen alusliinaa) ja styrox-palloille päälliset. Toki niitä voi käyttää milloin vain, mutta tällä kertaa tekeminen ajoittui joulun alle.




Tästä se idea sitten lähti: Keittiömme kaappien ja laatikoiden ovet
ovat valkoiset ja maitokahvin väriset. Niinpä hankin
samanvärisiä Novitan puuvillalankoja.

Säilytyslaatikossani oli jo vuosia majaillut pari styrox-palloa.
Yritin tehdä yhden ympärille paperikukkia, mutta en ollut tulokseen
tyytyväinen. Niinpä keksin virkata niille päälliset ja hankin
kolme erikokoista palloa lisää. Käytin 2,5 koukkua. Sovitin erikokoisia
ympyröitä pallojen päälle, kiinnitin neuloilla ja lopuksi ompelin ne
tiiviisti toisiinsa kiinni.

Niin pieniin kuin suuriin ympyröihin alkuidea on Virpi Siiran
kukkaympyrä. Toki tein omanlaiset ja käytin mm. popparisilmukoita.
Tein kolme beesireunaista ja kolme valkoreunaista liinaa. 
Niistä tuli vähän erikokoiset keskenään, vaan ei haittaa.

Höyrysilitin liinat ja tietenkin piti heti kokeilla mahdollista
joulukattausta ja pöydän koristelua. Liinaa en sentään vielä silittänyt taitoksistaan.
Olen koristelussa ihastunut leikkieläimiin ja niitäkin pöytään pääsi.






Jatkoin palloilua vielä tekemällä ystävän antamalla reseptillä
kreikkalaisia pikkuleipiä. Herkullisia ovat: paljon voita ja
liraus konjakkia, päälle tomusokeria. Minulta ei tomusokerin
pyörittäminen vielä sujunut riittävän mallikkaasti. 

11. lokakuuta 2016

Hame hihakepaidan kaveriksi

Blogitauon aikana tulin siihen tulokseen, että hihakevillapaitani tarvitsee hamekaverin. Niinpä tuumasta toimeen. Halusin kokeilla harlekiinisilmukoita, jotka opiskelin Virkkaajan suuresta silmukkakirjasta. Koukkuna käytin sitä lemppariani, 2,5.

Alla olevista kuvateksteistä selviää muun muassa, mitä karikoita matkalle mahtui. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Valmista malliahan minulla ei ollut, mutta suoraa pötköä kun virkkaa, hamekin siitä tulee.

Lankana käytin samaa kuin Virpi Siiran mallin mukaan tekemässäni hihakevillapaidassa.
Langat hankin neulekahvila Lentävästä lapasestaJärvenpäästä.
Harlekiinisilmukat oppii helposti esimerkiksi Betty Barndenin kirjasta Virkkaajan
suuri silmukkakirja. Malli on jaollinen kahdeksalle, joten virkkasin
144 aloitussilmukkaa. Katsoin silmukkamäärästä nettiesimerkkejä. Mutta silti
tuo määrä ei riittänyt ja virkkasin sivusaumoihin lisäksi pylväitä.

Lopulta totesin, että ei kovin kaunista ja jouduin purkamaan toisesta kappaleesta
muutama kymmentä senttiä, koska toinen reuna oli aivan kiemurainen
ja epäsymmetrinen.
Ompelin sivusaumat kiinni ja totesin, että jotain nuo epämääräiset saumat kaipaavat.
Virkkasin sitten loppulangoista Virpi Siiran mallia mukaellen erikokoisia
kukkaympyröitä. Langat riittivät juuri kymmeneen ympyrään. 
Kaikki osat tietenkin myös höyrysilitin.

Alhaalla pienemmässä kuvassa on tuo epämäääräinen sivusauma.
 Mallailin valmista hametta villapaidan kanssa ennen sovittamista.

Hameen kumpikin sivusauma näkyy tässä kuvassa ja etuosaan virkkasin
keskelle tummempaa osiota pari vaaleaa kerrosta.

Ennen kukkaympyröiden kiinnittämistä sovitin ja helpotuksekseni totesin
leveyden sopivaksi.

Sitten ulkoilutin ensimmäistä kertaa tätä kokonaisuutta asusteineen.
Näissä ulkona otetuissa kuvissa värit toistuvat lähinnä oikeita.

Muuten hyvä, mutta tarvitsee vyötärölle jonkin nauhan tai kuminauhan.
Virkkasin vyötärökaitaleen viimeisenä puolipylväillä ja kavensin lähes
 joka kierroksella tasaiseen tahtiin. Ensin joka kymmenes silmukka, sitten seitsemäs,
viides ja kolmas. Väliin pari kerrosta ilman kavennoksia. Lisäsin vielä
 pari kerrosta ja kavensin vielä  kerran joka kymmenennen.
Sitten loppuikin lanka. Riitti kuitenkin:)

30. elokuuta 2016

Hihakepaita pinkin talon edessä

Oikeata kirjaa ei voita mikään digisellainen: Tunnustelen, tuoksuttelen, silmäilen, luen ja inspiroidun Virpi Siiran uudesta Omakoppa 365 -kirjasta.

Sitten tuumasta toimeen ja tein sivulta 130 alkaneen Hihakevillapaidan ohjeen mukaisen variaation. Tänään se oli ensi kertaa ylläni, kun kävin ihailemassa Keravalla Agata Oleksiakin ja ihanien virkkaajien toteuttamaa pinkkiä taloa.

Loppukesällä minua inspiroi taas lila. Pinkki ei kuulu suosikkiväreihini,
mutta siedän. Aloitin kuntosaliharrastuksen, kun voitin keväällä puolen vuoden
kortin kuntosalille. Virkkaamisen jäykistämät hartiani kaipaavatkin huoltoa.

Tein Virpi Siiran innoittamana hänen ohjeensa mukaisen hihakevillapaidan. 
Lankana Sadnes Garn Mini Alpakka ja koukkuna 3. Tein ohjeen mukaisesti kuusi 
samanlaista kukkamandalaa. Olisin halunnut tehdä yksivärisen tuosta 
vaaleammasta, mutta ko. väri loppui Lentävästä Lapasesta. 
Malttamattomana täydensin työn tummemmalla lilalla.

Hihat taitellaan neljästä palasta ja paitaa varten tarvitaan kaksi mandalaa lisää.
Sommittelin eri variaatioita, yhdistin ompelemalla ja jätin keskelle pääntien.
Kahteen ensimmäiseen hihapalaan kiinnitetään paitamandalat.
Kiinnitin palat ompelemalla ja viimeistelin reunat Virpin ohjeen mukaisesti.
Lankaa kului noin 600 g, yksi kerä per pala.

Kun olin venyttänyt ja höyrysilittänyt palat, huomasin toisen paitapalan
keskikukassa pahan silmäpaon. Kokosin silmukat äkkiä pyöröpuikolle ja
virkkasin keskiaukon umpeen. Ei kovin kaunista jälkeä, mutta kelpaa.

Viime kesänä spreijasin kukkaympyrät mustiin farkkuihini ja laitoin
tänään myös ne ylleni, kun kävin tutustumassa Keravalla pinkkiin
taloon. Aseman läheisyydessä Galleria Allin talo on vaikuttava näky.
Hyvin sopii Agata Oleksiakin ja ahkerian virkkaajien työ Virpi Siiran
variaation taustalle.

Pinkki talo muistuttaa meitä, että kaikilla ei ole kotia.

27. tammikuuta 2016

Virkkausinnoittaja

Olen virkannut lapsuudesta lähtien, vaikka ns. ruuhkavuosina jäi muutama kymmenen vuotta väliin. Sitten löysin Virpi Siiran blogin omakoppa www.omakoppa.fi. Heureka! Sain vapauden luoda itse.

Minulla avaruudellinen hahmottaminen on valovuosien päässä ja perinteisten neule- ja virkkausohjeiden ymmärtämisessä ja noudattamisessa on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia. Muutenkin olen mieluimmin osittain oman tien kulkija. Olen oppinut, että kun osaa säännöt, niitä voi rikkoa.

Niinpä Virpin esimerkki ja tapa piirtää yksinkertaiset ohjeet saivat ideanikkarini toimeen. Virpi käyttää myös mahtavia ja esteettisiä kuvia, joita on ilo katsoa. Hän on tehnyt kaksi kirjaa ja kolmas on tekeillä. Hesassa Craft Cornerissa on hänen näyttelynsä avoinna vielä tämän viikon.

Näistä Virpi Siiran kirjoista olen inspiroitunut. 



Tämä kuvakooste on Virpin töiden näyttelystä.
Osallistuin kirjailijatapaamiseen, jossa väritimme
ja virkkasimme oman elämämme mandalan.


Tähän kuvaan olen koonnut viime vuonna
tekemiäni, Virpin innoittamia, töitä.