Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit

26. lokakuuta 2019

Ystävät!

Näinä maailman aikoina tuntuu siltä, että tosi ystävien merkitys vain lisääntyy lähiperheen lisäksi. Minulla onkin ollut onni saada ystävikseni jo kauan sitten ihmisiä, jotka ovat rinnallani edelleen. Eräisiin heistä tutustuin jo yli 40 vuotta sitten. Kun tutustuin edesmenneeseen puolisooni, tutustuin myös näihin ystäviini. He olivat mieheni opiskelutovereita.

Perustimme jokunen aika sitten Heleijat -ryhmän (nimi tulee etunimistämme), jonka jäseninä me viisi tapaamme muutaman kerran vuodessa. Toki muutenkin erilaisin ryhmittymin. Me Heleijat käymme taidenäyttelyissä, syömässä, kahvittelemassa ja höpöstelemässä. On käyty Tallinnassa ja useinkin Helsingissä. Eilen kävimme Tampereella. Seuraava yhteinen hetki on sitten alkuvuodesta.

Mikä meitä pitää yhdessä hyvinkin erilaisista elämäntilanteista huolimatta? Itse uskon, että kun olemme aitoja itsejämme ja annamme arvon toisillemme, se kantaa. Kukaan ei esitä mitään muuta kuin on. Tukea ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Ystävät. Minulle he ovat tärkeitä ja rakkaita. 💖

Meitä yhdistää myös lähes samanikäisyys,
kiinnostus taiteeseen eri muodoissaan ja "silmälasit". 

Minun syntymävuotenani syntyi myös mangahahmo Astro Boy.

Kävimme siis Tampereen taidemuseossa, jonka pihalla rengasankka.

Helmiystävykset löysivät ihanan Amurin Helmi -kahvilan.

Näihin päivän matkoihin riittää yleensä yksi tutustumiskohde.
Meidän kulkemisemme on hidasta, koska pysähtelemme
usein puhumaan ja nauramaan yhteen ääneen.

14. helmikuuta 2016

Ystävyyden kaari

Kerron teille pienen tarinan Lumion ja Kauhakkaan ystävyyden hetkestä.

Syntyipä kerran pieni, valkoinen pallero,

joka kasvoi isommaksi, hohtavan valkoiseksi Lumioksi. Se kaipasi
kuitenkin hiukan väriä olemukseensa, jotta erottuisi muusta valkeudesta.

Niinpä hip ja hoi, korun oranssin haltija toi! Ja mustan turbaaninkin
se päähänsä sai. Näin Lumio saavutti loistonsa päivän ja pääsi muurin päälle 
ilahduttamaan ohikulkijoita. Kaikki hyvin? Oranssi koru nauratti 
sitä hetken, kunnes se tuumi: - Olisipa minulla Ystävä.

Kas, viereen tupsahti Kauhakas. Aurinkokin sädehti hyvää mieltään.

Kauhakas oli ylväs ja pystypäinen näky. Lumio ihastui heti.
Ne tutustuivat toisiinsa hetki hetkeltä paremmin ja paremmin.
Kauhakas nieli ylpeytensä ja taipui lyhyempää Ystäväänsä kohti.

Yhdessä ne ottivat vastaan lumisateen, joka peitteli ne suojaavaan syliinsä.

Näin kului yö, tuli aamunkoi ja paljastui totuus, oi.
Lumio ja Kauhakas olivat saaneet kukoistaa parhaimmat hetkensä yhdessä.

Lumio oli onnellinen Kauhakkaasta ja hyvät muistot veivät sen
uuteen päivään: - Ystävä on kuin vesikauha, joka janon sammuttaa.
Se täyttää itsensä uudelleen ja vettä ammentaa.