Näytetään tekstit, joissa on tunniste korut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korut. Näytä kaikki tekstit

16. kesäkuuta 2016

Yritys, erehdys ja jotain muuta

Eräänä päivänä sain idean: virkkaanpa siiven seinälle ja liitän siihen höyheniä! Tuumasta toimeen, Catania -puuvilllalangat esiin ja lempikoukkuni 2,5. Yleensä vain teen ja työ muotoutuu sen edetessä. Nyt sentään hahmottelin paperille haluamani. En taaskaan vaivautunut laskemaan tarvittavia silmukoita.

Työtä vaikeuttaa se, että minulla ei ole kunnollista avaruudellista hahmotuskykyä. Sitkeä näiden käsitöiden kanssa olen - jos sille päälle satun. Alla olevat kuvat teksteineen kertovat, kuinka sitten kävikään.

Kannustan tarttumaan rohkeasti käsityöhaasteisiin ja jos jokin ei onnistu, kannattaa miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Kätevä insinöörimieheni sanoisi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lienee oikeassa, mutta rapatessa joskus roiskuu.



Piirroshahmotelma ja onneton tekele. Tässä vaiheessa huomasin, että
kunnollista kaunista siipeä tästä ei tule. Pelle Peloton -myssy päähän ja
miettimään, mihin tätä voisi hyödyntää.

Keksin kokeilla kaarroketta kaulalle ja totesin, että oivallinen kaulakoru tai -kaarroke.
Leikkasin kapeasta osasta levenevän osan pois ja päättelin langat. En halunnut
purkaa jo valmista työtä. Tein kiinnikkeiksi pari napinläpeä ja napeiksi kaksi helmeä.

Lisäsin vielä alaosaan kolme helmeä ja toisellekin sivulle kaksi
suunnilleen samaan kohtaan kuin nappihelmet.

Ulkoilutin koruani jo seuraavana päivänä Hesan reissulla. Käväisin eräässä kaupassa, 
jossa noin neljävuotias Leevi asioi äitinsä kanssa. Leevi halusi sydänsormuksen. 
Myyjä toppuutteli, että sormus on liian iso Leeville ja yritti kiinnittää pojan 
huomion muualle. Huomion kohteeksi valikoitui koruni: - Katsohan, Leevi, 
tädillä on kaunis koru. On tainnut itse sen tehdä." Poika ei edes vilkaissut koruani, 
mutta äiti sai rauhoitettua tilanteen ja Leevi sai jotain muuta.



7. kesäkuuta 2016

Mustavalkoista kesää

Tovi ihanaa toukokuuta ja kesäkuun alkua on vierähtänyt säästä nauttiessa ja ulkohommissa. Olen toki myös virkannut. Nyt kun saaja on lahjansa saanut, sen voi julkistaa. Sisareni tytär sai lukion päätökseen Tukholmassa ja olin mukana juhlimassa.

Halusin antaa hänelle jotain henkilökohtaista ja uskalsin virkata kesäisen topin. Väristä kyselin hänen äidiltään, mutta muutoin käytin vain omaa vaistoani. Tuore ylioppilas toki kohteliaasti kiitti ja sanoi pitävänsä siitä. Riskin kun otin, en myöskään pahoita mieltäni, jos hän ei toppia käytä. Sanoinkin, että sen voi lahjoittaa myös eteenpäin.

Tein myös vaalean topin itselleni hiukan soveltaen. Muutama erhevalinta siihen liittyi, mutta olen toppiani jo pari kertaa käyttänyt.

Idea toppiin lähti Virpi Siiran kukkaympyrästä, mutta muutoin malli on omani.
Kukkaympyrän alku sijoittuu topin sivulle. Langaksi valikoitui
merinovillainen Debbie Bliss Rialto Lace, koukku 2,5.
Jotta ideani onnistui, langan piti olla melko ohutta.

Pääasiassa käytin mustaa lankaa ja muutamassa yksityiskohdassa
vaaleanharmaata lankaa lisänä eli molempia yhtä aikaa. Tein myös sulkakaulakorun.

Melko omituiseltahan toppi näytti.

Pääsin sovittamaan toppia mallitorson päällä ja huokaisin helpotuksesta,
kun se näytti lupaavalta. Onneksi huomasin hyvissä ajoin, että jatkamalla
ympyrää loputtomiin, topista tulisi liian pitkä. Siis jatkoin ympyrää
osittain niin, että toinen sivu on pidempi ja toiselle sivulle muodostui
yhdistämisen jälkeen rypytys.

Tajusin jättää käsiaukotkin suurin piirtein oikeisiin kohtiin. Toinen olkain muodostui 
ympyrää virkatessa ja toisen olkaimen tein yhdistämisen jälkeen eli tuon, 
jossa on kaksinkertainen lanka. Viimeistelyn ja prässäämisen jälkeen jännittämään, 
kuinka toppi istuu kantajalleen ja pitääkö hän siitä.

Entäpä omani? Tein sen samalla idealla, mutta koska koko on suurempi,
jouduin varioimaan. Toiseen sivuun olisi muodostunut liian paksu rypytys,
joten tein esimerkiksi takaosan alalaitaan pienen lisäkappaleen.

Myös olkainten istutus oli kinkkisempää kuin pienemmässä koossa.
Muutaman kerran tein ja purkasin, mutta voi sitä pitää. Topin voi pukea ylleen niin,
että kukkaympyrän alku on vasemmalla tai oikealla sivulla.
Kumpi paremmin "istuu" esimerkiksi kaula-aukosta.

Tein senkin erheen, että langan loputtua en malttanut odottaa seuraavaan päivään
lankakaupan aukeamista. Käytin hiukan paksumpaa lisälankaa. Se ei vain toimi.
On käytettävä ohutta, jotta toppi laskeutuu nätisti. Ja taas purkuhommiin.

Muutoin olen tyytyväinen väreihin.

Sopii kesäiseen ympäristöön.

Tässä vielä molemmat topit sivuilta kuvattuina. Hankin mustan topin alle
myös valkoisen aluspuseron, jota toki voi käyttää yksinkin.

Tein nuorelle neidolle itse myös onnittelukortin paperinukketyyliin, jossa annoin
vihjeen lahjapaketin sisällöstä. Kuvasin siis mustan topin torson päällä ja 
löysin lahjansaajasta sopivan kuvan. Tulostin ne, leikkasin ja yhdistin. Kuta kuinkin 
tältä toppi myös näytti hänen yllään. Päällystin myös lahjapaketin.

22. toukokuuta 2016

Pieniä lahjoja

Tapaan kesäkuun alussa kolme ranskalaista tuttavaani, joiden edellisestä tapaamisesta on yli 20 vuotta. Olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä sähköpostitse ja korttejakin on lähetelty puolin ja toisin.

Mietin, mitä pientä persoonallista voisin heille antaa muistoksi. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, keksin tehdä naisille korut ja miehelle kirjanmerkin. Voin vain toivoa, että he pitävät muistoistaan. Elleivät, aina ne voi lahjoittaa eteenpäin.

Virkkasin kahdet eriväriset kukka-aiheiset ranne- ja rintakorut. Vaikutteita olen
saanut eri mandaloista ja loput kehittelin itse. Käytin puuvillalankaa ja koukkua 2,5.

Kesä tulla tupsahti parissa viikossa tänne etelään, joten kesäkukkiakin pihaltamme
jo löytyy. Rannekoruja voi käyttää myös kirjanmerkkeinä. Aloitin ketjusilmukkaympyrästä
ja sitten tein popcorneja ja sen jälkeen ympäröivät lehdet.
Lopuksi huolittelin ketjusilmukoilla. 

Mökkikirjanmerkin ideoin sitä virkatessa. Sen voi mieltää myös linnunpöntöksi.
Tein ensin katon kiinteillä silmukoilla ja sitten savupiipun. Sen jälkeen puolipylväillä
itse talon, johon jätin ikkuna-aukot. Sitten kivijalan ja vuorilaudat. Viimeksi
pylväillä tuon pitkän osan ja loppulangan vielä letitin.
Ikkuna-aukot viimeistelin parsinneulaa käyttäen.

Oi suvi suloinen!

Etteivät lankakerät työstäessä pyöri pitkin lattioita, hankin tämän pitsikorin,
jonka reiistä langat saa kulkemaan kätevästi. Välillä täytyy loppukeriä auttaa
kulkemaan, mutta kori on helpottanut virkkuria.

11. maaliskuuta 2016

Kuvatekoja

Pidän kaikesta kauniista ja myös rumankauniista. Otan mielelläni kännykkäkuvia ja yhdistelen niitä värien ja muotojen perusteella. Olen alla yhdistänyt pääasiassa viime vuonna tekemiini käsi- ja muihin töihin niihin sopivia kuvia. Toivottavasti nautit tästä kuvamatkasta. Kukkaympyrätöihini olen saanut herätteen Virpi Siiralta.

Pienille vieraille hedelmäjälkkäripalmuranta.

Kukkaympyräjakkuni selkämys. 

Eka mandalakokeiluni jämälangoista.

Kevätpalatakkini odottaa vielä kävelyretkiä.

Vauvalangasta tuli ihanan pehmeä virkkausneulepusero.

Valepalmikkolapanen sopii mekon väreihin.

Jouluasetelmani

Krokotiilivirkkauskokeilusta tuli kämmenkoru.

Afrikankukista yhdistelin kaulaliinan.

Hempeän liilan harmaa virkkausneulepusero.

Rakkaan kummitustyttöni tytär sai synttärikortin.

Juustokakku kesävieraillemme.

Virpi Siiran innoittamana spreijasin kukkaympyrät farkkuihini.

Kukkaympyräharjoitelmia

Virkkasin valaisinvarjostimen neliöistä.

Kesähattuni tarvitsi korut, joten pujottelin väreihin sopivat.

Aurinkopuseroni

Mekko tarvitsi jakun.

Virpi Siiran innoittama mekko ja asusteet.

13. helmikuuta 2016

Silityslautakaappi koruille

Olen pukeutumiskoruihminen; en ole varmaan vuosikymmeniin lähtenyt baanalle ilman jotakin korua. Ulkoilu erikseen, silloin en koruile. Kaula-, ranne-, rinta- ja korvakoruja on niin paljon, että säilyttäminen on jo pienoinen ongelma.

Hankin koruja pääasiassa koruntekijöiltä markkinoilta tai käsityökaupoista tai ulkomailta tai.... teen niitä myös itse. On minulla toki kultasepänliikkeistäkin hankittuja tai saatuja koruja: viimeksi hankin eläkkeellelähtölahjakortilla kauniit Kalevala-korut. Alla on kuvia tekemistäni koruista.

Mutta siis se säilyttäminen. Mieheni sen keksi: Kun asunnossamme ei ollut hyvää paikkaa silityslaudalle, hän rakensi seinälle "oven" lautaa varten. Lauta on seinälle kiinnitettävää mallia.

Mitä tekemistä tällä on korujen kanssa? Mieheni keksi myös, että lautaoven sisäpuolelle tyhjään tilaan mahtuu kaulakoruja. Hän hankki rautakaupasta kaksikerroksisen koukkusetin ja kiinnitti sen oveen. Mahtava idea: minun kannaltani siksi, että kaulakorut löytyvät nyt paremmin ja mieheni kannalta siksi, että hän on järjestyksen mies.

Silityslauta seinälle, kaulakorut oven seinälle.

Laudalle ja ovelle löytyi paikka eteisestä WC:n ja keittiön oven 
välisestä kolosesta. Ovi maalattiin eteisen seinän värillä.

Tähän kaulakoruun käytin askarteluliikkeestä ostamiani
terälehtiä ja pieniä koristekukkia puu- ja muiden helmien lisäksi.

Joskus kaipaa romantiikkaa. Näihin käytin paperiruusuja helmien lisäksi.

Tarvitsin kesähattuuni sopivat korut ja kun löysin huopapallot, ideoin korut.

Keltavihertävään puserooni tarvitsin korvikset. Pidän roikkuvista korviksista.

Tässä vain yksi keltainen korvis; toinen putosi kuvattaessa
hankalaan paikkaan seinän ja kaapiston väliin.

Minulla on jonkin verran erilaisia nappeja ja virkkasin ohuesta langasta
niiden ympärille korun. Virkkasin toisenkin kaulakorun harmaasta langasta
harmaaseen puserooni sopivaksi. Nämä olivat kyllä melko hankalia tehdä,
joten jäänevät ainokaisiksi.

Joskus tarvitaan jotain rusehtavaakin. Tässä hyvin yksinkertaiset korvikset.

26. tammikuuta 2016

Fasaanin korvakorusuunnitelma

Nyt kun täällä vettä sataa lorisee, voi julkaista parin päivän takaisen talvikuvan - leikkimielellä: Siinä taloyhtiömme penkki odottaa kesää ja fasaani jätti suunnitelmansa korvakoruiksi :) Niitähän minä käytän ja joskus myös väsään.