7. marraskuuta 2016

Helmineulenuttu ja mitä siitä tulikaan?

Näin Kotiliesi-lehden numerossa 17 (18.8.2016) yksinkertaisen harmaan helmineulenutun ohjeen. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, ajattelin lepuutella neulomalla jotain yksinkertaista. Juu, kyllä minä helmineuletta osaan, mutta näköjään yksinkertaisempienkin ohjeiden noudattaminen tuottaa ongelmia.

Piti neuloa vain pötköä ja sitten jakaa silmukat puoliksi ja neuloa puolet erikseen. No tämäkin vielä onnistui, mutta kun olin ommellut sivusaumat, huomasin tehneeni jotain väärin. Tästä se sitten lähti, oman mallin tuunaaminen. Aika kova työ oli saada nutusta käyttökelpoinen ja kai on niin, että suutari pysyköön lestissään.  Vaikka mistä tuota tietää, mitä seuraavaksi neulon:)

Järvenpääläinen neulekahvila muutti toisiin tiloihin ja ostin merseroitua
puuvillalankaa 40 %:n alennuksella, kun löysin mieleiset värit. Lanka on Katia,
Cable 5 ja puikkoina käytin 2,5. Koska ohjelanka on eri, lisäsin summittaisesti
silmukoita niin, että 120 silmukan sijaan loin noin 140. Alkuperäinen ohje
on yksivärinen, mutta "piristin" työtäni harmailla raidoilla. 

Minun yhdistelylläni takaosa jäi ruman paljon pidemmäksi kuin etuosa,
joten tartuin taas virkkuukoukkuun. Virkkasin etuosaan lisää pituutta.
Virkkasin myös kauluksen, jota ei ole alkuperäisessä ohjeessa.

Kauluksesta tuli muotopuoli, kun en malttanut tarkkaan katsoa, mistä kohtaa
piti aloittaa. Ei hätiä, virkkasin jonkinlaisen kukkakoristeen vajaaseen
puoleen. Reunatkin tarvitsivat mielestäni jotain ja virkkasin nirkkoreunuksen.

Alkuperäisessä nutussa ei ole kiinnikettä, joten kiinnitin yhden napin
virkatuilla reunuksilla ja toiselle puolelle virkatun lenkin. Mieheni kysyi,
että pitääkö tuo reuna jäädä ryppyyn. No pitää ja jää. Tietysti höyrysilitin tekeleen.
Otan tämän käyttöön jo tänä iltana, kun menen Lentävän Lapasen
järjestämään elokuvailtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti