16. kesäkuuta 2016

Yritys, erehdys ja jotain muuta

Eräänä päivänä sain idean: virkkaanpa siiven seinälle ja liitän siihen höyheniä! Tuumasta toimeen, Catania -puuvilllalangat esiin ja lempikoukkuni 2,5. Yleensä vain teen ja työ muotoutuu sen edetessä. Nyt sentään hahmottelin paperille haluamani. En taaskaan vaivautunut laskemaan tarvittavia silmukoita.

Työtä vaikeuttaa se, että minulla ei ole kunnollista avaruudellista hahmotuskykyä. Sitkeä näiden käsitöiden kanssa olen - jos sille päälle satun. Alla olevat kuvat teksteineen kertovat, kuinka sitten kävikään.

Kannustan tarttumaan rohkeasti käsityöhaasteisiin ja jos jokin ei onnistu, kannattaa miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Kätevä insinöörimieheni sanoisi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lienee oikeassa, mutta rapatessa joskus roiskuu.



Piirroshahmotelma ja onneton tekele. Tässä vaiheessa huomasin, että
kunnollista kaunista siipeä tästä ei tule. Pelle Peloton -myssy päähän ja
miettimään, mihin tätä voisi hyödyntää.

Keksin kokeilla kaarroketta kaulalle ja totesin, että oivallinen kaulakoru tai -kaarroke.
Leikkasin kapeasta osasta levenevän osan pois ja päättelin langat. En halunnut
purkaa jo valmista työtä. Tein kiinnikkeiksi pari napinläpeä ja napeiksi kaksi helmeä.

Lisäsin vielä alaosaan kolme helmeä ja toisellekin sivulle kaksi
suunnilleen samaan kohtaan kuin nappihelmet.

Ulkoilutin koruani jo seuraavana päivänä Hesan reissulla. Käväisin eräässä kaupassa, 
jossa noin neljävuotias Leevi asioi äitinsä kanssa. Leevi halusi sydänsormuksen. 
Myyjä toppuutteli, että sormus on liian iso Leeville ja yritti kiinnittää pojan 
huomion muualle. Huomion kohteeksi valikoitui koruni: - Katsohan, Leevi, 
tädillä on kaunis koru. On tainnut itse sen tehdä." Poika ei edes vilkaissut koruani, 
mutta äiti sai rauhoitettua tilanteen ja Leevi sai jotain muuta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti