Saumatonta oppimassa

Kun virkkaus on vienyt minun käsityöaikani pitkään miltei kokonaan, päätin opetella saumatonta neulomista. Samalla virkistän kirjoneulonnan taitojani. Edellisen kirjoneuleen olen tehnyt noin 40 vuotta sitten. Niinpä löysin mielestäni kivan ohjeen Suuri Käsityö 9/2019 -lehdestä. Se on lehden kannessa oleva mekko, joka on ohje nro 17.

Mekon pääväri on vaaleanpunainen. Ei ole minun värini, joten valitsin itselleni sopivammat värit. Mekkoa en tee ja vielä on harkinnassa, teenkö lyhyemmän vai pidemmän puseron. Hmmmmm.....

Tässä kuvassa kirjo-osuus lähenee loppuaan. Lanka on
Schachenmayr Merino Extrafine ja pyöröpuikot  3 mm/100cm.

Kirjo onnistui mielestäni hyvin, vaikka se hiukan kiristääkin.
Uskon, että hieman höyrysilittämällä saan sileää.

Violetti/lila on jo kauan ollut yksi suosikkiväreistäni ja sen huomaa:
kuvassa on aivan ihana käsilaukku, jonka ostin tallinnalaisesta käsityöliikkeestä.
Kuvan oikeassa laidassa on jumppakuminauha.

Tässä näkyy koko kirjoneulekuvio. Alkuperäisestä mallista poiketen, en tee tummia
pieniä neliöitä. Teen tuon tummemman kuvion vielä helmaan ennen resoria.
Mutta nyt minulla on ongelma. Kun sovitin neuletta päälleni,
helma on aivan liian leveä, vaikka olen noudattanut ohjetta. Minulla on ilmeisesti
niin löysä käsiala.Lähdenpä tästä lenkille Lentävään Lapaseen,
jossa saan varmasti apua. 

Jeee, kyllä se valmistuu. Sain kuin sainkin apuja neulekahvilan
ihanilta asiakkailta. Teen siis lyhyehkön puseron ja hihat ovat nyt tekeillä.
Itsenäisyyspäivänä löysin hyllystäni tuon kirjan, jota en ole vielä lukenut.
Se on vuodelta 1942 ja tarkoitettu opettajille avuksi. Luenpa sen,
että ymmärrykseni tuon ajan ideologiasta ja ajatuksista täydentyy.

Sain kuin sainkin kirjoneuleeni valmiiksi omana muunnelmana.
Höyrytin lopuksi ja ei väliä vaikka kirjon kohdalta hiukan kiristää,
kunhan "pipo" ei kiristä.

Olen kiitollinen Lentävän Lapasen ihanille neulojille,
joilta sain uskonvahvistusta ja apuja. Neulehädässä ystävä tunnetaan.