2. helmikuuta 2017

Tassun ja Haukun synttärikakku

Minulla oli taas ilo avustaa 6-vuotiaan projektissa. Edellisellä kerralla teimme synttärikakun pikkuoravalle. Nyt synttäritarjoilua vailla olivat Anne-mummon piirtämät Tassu ja Haukku. Tuumasta toimeen ja 6-vuotiaan ideaa viemään loppuun.

Tassun ja Haukun kakkutarpeet ovat tässä.

Askartelija oli miettinyt jo valmiiksi, että kakussa käytetään pääsiäismunakoteloita
ja valkoista paperia. Sinitarran paloilla kiinnitetään kotelot paperiin ja toisiinsa. 

Kaksi toisiinsa liitettyä koteloa kääritään A4-kokoiseen valkoiseen paperiin.
Paperin tyhjät päät taitetaan päällekkäin ja kiinnitetään kuminauhalla.

Kun näistä pötköistä oli tarkoitus tehdä pyöreä kakku, sain minäkin osallistua.
Jotta kokoaminen olisi helpompaa, ehdotin kangaskorin reunojen taittamista
ja korin täyttämistä pötköillä. Pötköjen päät  jäivät näkyviin. Sitten pötköt
 teipattiin yhteen. Ja kuten huomaatte, teippi on valittu aiheeseen sopivaksi.

Pötköt otettiin pois korista ja teipattiin vielä toinen kierros. Kakkuun tuli ylimmäksi
vielä yksi pötkylä. Siitä olimme yksimielisiä, että paperiin käärittiin vain yksi kotelo.
Askartelija totesi jäätelökakun olevan nyt valmis.

Loput munakotelot laitettiin koriin ja ne olivat suklaamunia.
6-vuotias oli piirtänyt myös kasvispizzan.

Tassun ja Haukun synttäripöytään aseteltiin myös pieniä legoeläimiä.
Tätä suurta hirvitystä sinne ei huolittu. Sitä ei tarina kerro,
koska syntymäpäiviä vietetään:)

26. tammikuuta 2017

Unisieppari

Vaikka olisin sohvaperuna, en voi kauaa olla tekemättä käsilläni mitään. Siis olla virkkaamatta. Odottaessani inspiraatiota seuraavaan virkkaustavoitteeseen, tein ns. unisiepparin jämälangoista. Onneksi värit sopivat makuuhuoneemme kevät-kesä-syksy -väreihin. Talviväritys on aivan eri.

Oikeaoppisessa unisiepparissa (Pohjois-Amerikan intiaaniperintöä) olisi ympyrä esimerkiksi pajunoksista ja verkko siinä harva. Minä käytin metalliympyrää ja virkkasin tiiviimmän "verkon". Höyheniä toki käytin.

Unisieppari siis sieppaa huonot unet ja antaa hyvien unien näkyä. Minun unisiepparini taitaa olla enemmän koriste, mutta voihan sitä uskoa, että sekin sieppaa tai paremminkin estää ne painajaiset.


Malli on omani. Tarkoittaa, että loin sitä kerros kerrokselta.
Langat olivat Millamiaa ja Schachenmayerin Merinoa, koukku 2,5. 

Käytin ketjusilmukoita, kiinteitä silmukoita, puolipylväitä,
pylväitä, popcorneja ja viuhkoja.

Kotivarastoissani on helmiä ja sulkia. Sopivan värisiäkin löytyi.

Ympyrä on valmis.

Sieppari valmiina hommiin. Kauniita unia:)



17. tammikuuta 2017

Summanmutikkakuvia

Juhlakausi oli ja meni - minulla rauhallisesti. Toivottavasti teilläkin. Jotain sentään olen tämän vuoden alkuviikkoina puuhastellut eli sitä sun tätä. Tarvitaanhan sitä lepohetkiä luovuudessakin. Kuvia kuitenkin otan aina, kun mielestäni hyvä kohde löytyy. Alle olen kerännyt joitakin otoksiani kollaasien muodossa. Hyviä hetkiä teille 2017!


Kävin tänään katsastamassa Järvenpään uuden terveysasema Justin.
Kyllä siellä kelpaa asioida ja kahvilan antimet maistuivat.

Palataan vielä jouluaattoon: Perinteisiimme kuuluu riisipuuron syönti
ennen joulurauhan julistusta. Kaulassani on muutama vuosi sitten Oskarilta,
silloin vajaa 4 v, lahjaksi saadut helmet - hänen tekemänsä.

Harrastin myös lähialuekävelyä ja melkein naapurissa piennarta somistaa
heinäsuova kesät talvet. Kukkakaupassa on aina ilo käydä.

Museokorttini on aloittanut taidemuseokäyntinsä 2017: Amedeo Modiglianin
näyttely 5.2.2017 asti Ateneumissa on mielenkiintoinen. Hänen tuotantoaan 
tai elämäntarinaansa en aiemmin kovin hyvin tuntenut. Hän sairasteli 
paljon, mutta oli tuottoisa. Hän kuoli 35-vuotiaana Pariisissa.

Järvenpäässä on hyvät ulkoilumahdollisuudet hyvän sään ja jään aikaan
Tuusulanjärvellä. 

Jäältä löytyi myös tämä vihainen lintu ja kävelykadulta ylempi, leppoisampi.

Virkattu unisieppari majailee nyt työ-/vierashuoneemme seinällä.
Salaatti kuuluu ruokavaliooni. 

Jää on kaunista pihataidetta.

14. joulukuuta 2016

Joulunalusaikaa - joulukuun taikaa

Joulukuu ja joulunalusaika on siitä mukavaa, että voi puuhastella yhtä sun toista tonttumaista. Voi askarrella, glögeillä, taikinoida tai vain oleilla. Alla olevat kuvat kertovat omista puuhistani ja vähän kuusivuotiaankin puuhista. Hyviä joulukuun hetkiä myös teille!

Kannoin koukkuni kekoon eli virkkasin parit Suomi 100 vuotta -töppöset 
lahjoitettavaksi ensi vuonna syntyville. Olivat muuten ekat virkkaamani
töppöset. Lankana ihanan pehmeä Sandnes Garnin Mini Alpakka,
koukku 2,5. Perusohje löytyy osoitteesta www.taikinainen.blogspot.fi. 
Tein mallista oman sovelluksen.

Kun lankaa hiukan jäi, virkkasin ranteenlämmittimet. Sitten hankin
Teeteen Pallas-lankaa ja virkkasin siitä ja jämälangoista muutamat
kaksipuoliset patalaput.

Useampana jouluna olen yrittänyt tehdä paperi- ja kartokitähtösiä,
mutta ei ole vain onnistunut; en ymmärrä ohjeita. Nyt sain aikaiseksi
nelisakaraisia ja nämä saavat luvan kelvata.

Välillä käyn tuulettumassa taidemuseoissa, tällä kertaa Keravan Sinkassa
(www.sinkka.fi). Siellä on aivan ihana Näkyväksi neulottu näyttely 5.3.2017
asti. Kaikenlaista lankataidetta. Tässä "seurustelen" Liisa Hietasen Veijon kanssa.

Sinkan näyttelystä löytyy myös muun muassa Sigrun Jönsdottirin virkattuja
islantilaisia lääkekasveja ja monille jo tuttu Kaija Papun virkattu poliisiauto.

Joulunaluspuuhiini kuului myös muutaman karjalanpiirakan rypytys.
 Otin oppia kuusivuotiaan mestarin tekniikasta. Ei aivan onnistunut:
oman elämäni ensimmäinen piirakan rypytykseni löytyy alhaalta vasemmalta 
ja sama isompana oikealta.

Minulla sattuu olemaan syntymäpäivä joulukuussa ja sain iki-ihanan
lahjan kuusivuotiaalta. Malttaakohan sydämellä kuivata tiskipöytää?
Piparia koristaa jouluasetelmaani.

5. joulukuuta 2016

Pallon- ja pöydänpäälliset - virkaten

Muokkaan sanonnan Vierivä kivi ei sammaloidu muotoon Virkkaava käsi ei sammaloidu. Nyt tein joulukattausta ajatellen kuusi pöydänpäällisliinaa (lautasen alusliinaa) ja styrox-palloille päälliset. Toki niitä voi käyttää milloin vain, mutta tällä kertaa tekeminen ajoittui joulun alle.




Tästä se idea sitten lähti: Keittiömme kaappien ja laatikoiden ovet
ovat valkoiset ja maitokahvin väriset. Niinpä hankin
samanvärisiä Novitan puuvillalankoja.

Säilytyslaatikossani oli jo vuosia majaillut pari styrox-palloa.
Yritin tehdä yhden ympärille paperikukkia, mutta en ollut tulokseen
tyytyväinen. Niinpä keksin virkata niille päälliset ja hankin
kolme erikokoista palloa lisää. Käytin 2,5 koukkua. Sovitin erikokoisia
ympyröitä pallojen päälle, kiinnitin neuloilla ja lopuksi ompelin ne
tiiviisti toisiinsa kiinni.

Niin pieniin kuin suuriin ympyröihin alkuidea on Virpi Siiran
kukkaympyrä. Toki tein omanlaiset ja käytin mm. popparisilmukoita.
Tein kolme beesireunaista ja kolme valkoreunaista liinaa. 
Niistä tuli vähän erikokoiset keskenään, vaan ei haittaa.

Höyrysilitin liinat ja tietenkin piti heti kokeilla mahdollista
joulukattausta ja pöydän koristelua. Liinaa en sentään vielä silittänyt taitoksistaan.
Olen koristelussa ihastunut leikkieläimiin ja niitäkin pöytään pääsi.






Jatkoin palloilua vielä tekemällä ystävän antamalla reseptillä
kreikkalaisia pikkuleipiä. Herkullisia ovat: paljon voita ja
liraus konjakkia, päälle tomusokeria. Minulta ei tomusokerin
pyörittäminen vielä sujunut riittävän mallikkaasti. 

18. marraskuuta 2016

Joulua juhlimaan - ainakin koristeluin

Kirjoitan tätä vesisateen ropistessa kattoon. Lumesta on miltei muisto vain, mutta tänään koristelin kotimme jouluaikaan. Pidän askartelusta ja koristelemisesta. Nyt kun minulla on aikaa, aloitin jouluajan jo näin hyvissä ajoin.

Sain Oskarilta, 6 v, lainaksi pikkutraktorin peräkärryineen ja pikkuauton.
Kuormatarpeiksi vähän kuusenoksia. Tein jouluasetelman ja käytin myös leikkieläimiä.

Minulla on edellisten vuosien joulukoristeet pakattuina vanhoihin
kenkä- yms. laatikoihin. Yhden olen päällystänyt sanomalehdestä leikatulla
enkelin kuvalla. Olen saanut anopilta hyvin vanhoja kuusenkoristeita,
joita kuitenkin säilytän vain tallessa; meillä ei ole kuusta.
Joulupuu kuitenkin löytyy eli maalattu syreenin oksa koristeineen.

Vanhaan karhupurkkiin karhu ja valot. Viime vuonna askartelin
suodatinpussikranssin ja helmistä tähtiä.

Jouluasetelmassani seikkailevat leikkieläimet, joiden ympärillä on kiviä,
paperikuusia, pureskeltuja käpyjä, sanomalehtikuusi ...

Asetelmassa on myös vähän liekoa, pullonkorkkikranssi ja Oskarilta, 6 v,
lainatut traktori peräkärryineen ja pikkuauto. Ne kuljettavat
kuusen- ja männynoksia kotiin.
Lumikelejä odotellessa virkkasin villakaulurin kaveriksi lippapipolleni.

Hyvää joulunodotusta teille kaikille!

7. marraskuuta 2016

Helmineulenuttu ja mitä siitä tulikaan?

Näin Kotiliesi-lehden numerossa 17 (18.8.2016) yksinkertaisen harmaan helmineulenutun ohjeen. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, ajattelin lepuutella neulomalla jotain yksinkertaista. Juu, kyllä minä helmineuletta osaan, mutta näköjään yksinkertaisempienkin ohjeiden noudattaminen tuottaa ongelmia.

Piti neuloa vain pötköä ja sitten jakaa silmukat puoliksi ja neuloa puolet erikseen. No tämäkin vielä onnistui, mutta kun olin ommellut sivusaumat, huomasin tehneeni jotain väärin. Tästä se sitten lähti, oman mallin tuunaaminen. Aika kova työ oli saada nutusta käyttökelpoinen ja kai on niin, että suutari pysyköön lestissään.  Vaikka mistä tuota tietää, mitä seuraavaksi neulon:)

Järvenpääläinen neulekahvila muutti toisiin tiloihin ja ostin merseroitua
puuvillalankaa 40 %:n alennuksella, kun löysin mieleiset värit. Lanka on Katia,
Cable 5 ja puikkoina käytin 2,5. Koska ohjelanka on eri, lisäsin summittaisesti
silmukoita niin, että 120 silmukan sijaan loin noin 140. Alkuperäinen ohje
on yksivärinen, mutta "piristin" työtäni harmailla raidoilla. 

Minun yhdistelylläni takaosa jäi ruman paljon pidemmäksi kuin etuosa,
joten tartuin taas virkkuukoukkuun. Virkkasin etuosaan lisää pituutta.
Virkkasin myös kauluksen, jota ei ole alkuperäisessä ohjeessa.

Kauluksesta tuli muotopuoli, kun en malttanut tarkkaan katsoa, mistä kohtaa
piti aloittaa. Ei hätiä, virkkasin jonkinlaisen kukkakoristeen vajaaseen
puoleen. Reunatkin tarvitsivat mielestäni jotain ja virkkasin nirkkoreunuksen.

Alkuperäisessä nutussa ei ole kiinnikettä, joten kiinnitin yhden napin
virkatuilla reunuksilla ja toiselle puolelle virkatun lenkin. Mieheni kysyi,
että pitääkö tuo reuna jäädä ryppyyn. No pitää ja jää. Tietysti höyrysilitin tekeleen.
Otan tämän käyttöön jo tänä iltana, kun menen Lentävän Lapasen
järjestämään elokuvailtaan.