30. toukokuuta 2017

Koukku kädessä miltei koko ajan

Niin se on, että kädessä on koukku miltei aina kun aikaa on. Näin keväällä on hiukan piha- ja terassihommia, mutta muutoin virkkaan ja joskus neulon. Jos ei ole jotain tiettyä projektia, luon uutta tietämättä aina, mihin tuotoksia käytän.

Niin kävi nytkin: Ensin tein jämälangoista unisiepparin. Nyt on sieppari niin kesä- kuin talviseinälle. Sitten oli "pakko" saada uusia herkullisen kesäisiä Catania-puuvillalankoja. On minulla idea, mitä niistä teen, mutta ensin piti kokeilla. Niinpä virkatessa syntyi mandalan alku, josta kehkeytyi neliöpala. Koukkuna jälleen kestosuosikkini 2,5.

Minulla on tapana keksiä mallia sitä mukaa, kun sitä virkkaan. Toki joudun
purkamaankin, kun malli ei miellytä. Lasken todella harvoin silmukoita
ja yllättävän usein ei tarvitsekaan. Tosin joskus joudun sen takia
hyppäämään tai tiivistämään. En ole turhan tarkka ellei "virhe"
 näy häiritsevästi.

Aloitin keskusympyrästä, johon virkkasin 12 kiinteää silmukkaa.
Aloitussilmukat siis lasken.



Tätä vasemmassa kuvassa näkyvää viimeistä harmaata kerrosta jouduin
miettimään kauan ennen kuin keksin, miten sen teen. Mutta sitkeimmät palkitaan.

Hankin askarteluliikkeestä läpimitaltaan 30 cm ohuen vanteen, johon unisiepparin
kiinnitin. Viimeistelyyn helmiä ja sulkia, joita minulla on kotona. Toisen siepparin
olen tehnyt aiemmin. Nyt minulla on sekä talvi- että kesäsiepparit. Kumpi on kampi?
Aloitin tämänkin keskusympyrästä, johon virkkasin 12 kiinteää silmukkaa.
Tein ympyrää fiilispohjalta, kunnes siirryin neliömuotoon. Tässä kohtaa on
kerta kaikkiaan laskettava, että saa sivuista yhtä pitkät. Neliö on noin 20 cm.

Mutta mennäänpä alkuun: Polkaisin pyörällä kaupoille ja Lentävästä Lapasesta
löytyi houkuttavan väriset Cataniat. Olivat laittaneet maljaan
linnuillekin rakennusaineksia:).

Käytin perusilmukoiden lisäksi esimerkiksi popcorn-silmukoita.

Heräsin tänä aamuna kohtuullisen aikaisin. Aamuinen auringonpaiste oli
niin ihana, että menin ulos kuvaamaan.

Pihassamme on somisteena vanha ikkuna, joka oli yöllä "hiestynyt".
Lankojen värit hieman vaihtelevat valosta riippuen.
Tuo tummin väri on lähinnä petroli.
Pitihän sitä vielä kikkailla kuvankäsittelyllä ja tehdä peilikuva.
Nyt kun keksisi, mihin tätä palaani käytän. 


2. toukokuuta 2017

Kesämekko neliöistä sovitusnuken avulla

Haaveilin kevyestä kesämekosta ja päätin tehdä sen itse, koska tarvitsin käsille tekemistä ja aivoille luovaa suunnittelua. Kun Lentävän Lapasen Taina näytti minulle Sandnes Garnin Tynn Line lankaa, totesin että siinäpä se. Tynn Line on tarpeeksi ohutta kevyelle mekolle ja koukkuna käytin 2,5:sta. Lankaa kului 7 x 50 gr.

Mutta entäpä malli? Edelleenkään en "osaa" noudattaa tarkkoja ohjeita, joten selasin Virpi Siiran kirjoja. Alkusysäys löytyi kirjasta Oma Koppa Neliö - Virkattuja variaatioita (s. 90 - 91). 6 pack -paita sopi varioitavakseni. Halusin tehdä kuitenkin muitakin kuin isoäidinneliöitä ja löysin pari vinkkiä Sandnesin kesähamemallista. Muuten malli on omani ja sovitusnuken päällä sommiteltu.

Mekkoni on tehty pelkistä neliöistä, jotka ovat noin 33 cm:n kokoisia.
Neliöitä on 12 kpl ja ne on reunustettu kiintein silmukoin. Virpin mallissa
palan koko on oman kropan ympärys jaettuna neljällä. Minun ympärykseni
 on 112 cm, joten lisäsin paloihin muutaman sentin.
Koontimalli on omani.

Tein kaksi mallitilkkua Sandnesin kesähameen pohjalta. Toistin näitä malleja
ja virkkasin kumpaankin reunaan pylväitä niin, että sentit täyttyivät. 

Aivan millilleen samankokoisia neliöistä ei tullut,
joten ne vaativat vielä silitystä ja hiukan pingotusta.

Sommittelin palat sovitusnukkeni Dooriksen päällä. Sain sen mieheltäni joululahjaksi
ja sillä on minun mittani. Ajattelin alunperin virkata pitkät hihat, mutta paloista muodostui
luonnostaan lyhyet hihat. Tähän mekkoon ne sopivatkin hyvin.
Kiinnitin hihojen alareunat vinosti toistensa päälle.
Pyörittelin Doorista niin tiuhaan, että langanpäät kiertyivät jalan ympärille.
Ompelin palat yhteen. Jätin eteen kaulukset ja taakse niskaan pienen halkion.
Yläosan ompelun jälkeen sovitin sitä ylleni ja uskalsin tehdä mekon valmiiksi.

Etupuolen rintapalat ovat erilaiset. Isoäidinneliöiden keskellä on oma mandalamallini.
Jätin keskelle selkää hiukan vyötärön yläpuolelle kolmion
 muotoisen aukon. Takapuolen päälle jätin paloista liehukkeet.

Kiinnitin liehukkeen "yläsiivet" molemmin puolin niin,
etteivät ne pönkötä liikaa. Muut osat jätin liehumaan vapaasti.
Takaosan helma on hiukan pidempi kuin etuosan. Sivusaumat ovat 
vinot ja jätin helmaan lyhyet halkiot. Samoin keskelle taakse.

Edestä mekkoni on suora ja sen alla on alushame tai -mekko tarpeen.
Olen kohtuutyytyväinen tähän ensimmäiseen omaan mekkomalliini. 
Kesä saa tulla :)

20. huhtikuuta 2017

Kahvilan terassille viirit

Sain tosi kivan projektin järvenpääläisen neulekahvila Lentävän Lapasen Tainalta ja Tarjalta: Heidän kahvilansa edessä on juuri kesäterassin mentävä aukko ja sain virkata sen yläpuolelle viritettävät iloisenväriset viirit.

Lankana käytin Cataniaa ja vain mielikuvitus oli rajana niin muodon kuin väriyhdistelmien suhteen. Olin niin innostunut, että tein viikossa 11 erilaista viiriä kesätuulessa heilumaan. Naiset suunnittelevat avaavansa kesäkahvilan vapun aaton aattona, kuitenkin säävarauksella.

Taina ja Tarja keskittyivät tänään tutkimaan "saalista".

Käytin viirien malleina perinteisen teräväkärkisen kolmion lisäksi vaakunoita ja kilpiä. 

Tämä suurin viiri ripustetaan keskimmäiseksi.

Tässä on Tarjan lempivärejä.

Ja tässä Tainan valitsemia värejä.

Pilvisellä säällä tarvitaan aurinkoa vaikka väreinä.

Tämä "jäätelö" on ehkä oma suosikkini.

Tein aina pari värisukulaista. Tosin jäätelö komeilkoon itsekseen. 



Kahvi-/teekuppi ja juomalasikin tuli ikuistettua.

Näissä viireissä on - toivoakseni - tunnistettavat keskustat.

Kokeilin ripustusta omalla terassilla. Saas nähdä, kuinka liehuvat Lentävän Lapasen
terassilla. Tervemenoa kahville tai muille virvokkeille. Ihania lakojakin löytyy. :)

18. maaliskuuta 2017

Tulihan niistä lärpykkeistä tossut

Näin Kodin Kuvalehdessä 11/2015 mukavan näköisten kotitossujen virkkausohjeen. Minulla oli tarve tossuille ja jämälankoja käytössä, joten päätin tehdä kerrankin ohjeen mukaan.  Hyvä malli ja ohje on Sarianna Lehtosen, lystikaskoti.blogspot.com. Kuinkas sitten kävikään?

Edelliset tohvelini olivat jo miltei palveluaikansa päässä. Käytän niitä kyllä vieläkin.

Tarkoitus oli siis saada aikaan tossut, jotka voi helposti sujauttaa jalkaan
vaikkapa saunan jälkeen. Minulla oli paksuhkoa villalankaa ja käytössä
koukku 4. Tein kaksoispohjan ja onnistuin seuraamaan Sariannan ohjeita - ehkä.
Olin tyytyväinen, kunnes...

... huomasin, että ovat kutakuinkin käyttökelvottomat. Eivät pysyneet
kunnolla jaloissa ja olivat lerput. Sen siitä saa, kun tekee sinne päin. 

Tein erilaisia tuunauksia, vaan ei apua.

Sitten päätin tehdä umpinaisemmat ja virkkasin reunat.

Käytin eripaksuisia jämälankoja ja sovitin välillä jalkaan, kunnes tuntuivat hyviltä.

Hyvin istuvat, mutta eivät sujahda helposti jalkaan vaan tarvitaan "istuttamista".

Somistin vielä tossut jalkapöydän ympyröillä ja voihan näitä erivärisiä ajatella
vasemman ja oikean jalan tossuina. Oikeasti ei ole mitään väliä
kumpaan jalkaan ne laitan. Loppu hyvin kaikki hyvin. Käytössä ovat. 



2. helmikuuta 2017

Tassun ja Haukun synttärikakku

Minulla oli taas ilo avustaa 6-vuotiaan projektissa. Edellisellä kerralla teimme synttärikakun pikkuoravalle. Nyt synttäritarjoilua vailla olivat Anne-mummon piirtämät Tassu ja Haukku. Tuumasta toimeen ja 6-vuotiaan ideaa viemään loppuun.

Tassun ja Haukun kakkutarpeet ovat tässä.

Askartelija oli miettinyt jo valmiiksi, että kakussa käytetään pääsiäismunakoteloita
ja valkoista paperia. Sinitarran paloilla kiinnitetään kotelot paperiin ja toisiinsa. 

Kaksi toisiinsa liitettyä koteloa kääritään A4-kokoiseen valkoiseen paperiin.
Paperin tyhjät päät taitetaan päällekkäin ja kiinnitetään kuminauhalla.

Kun näistä pötköistä oli tarkoitus tehdä pyöreä kakku, sain minäkin osallistua.
Jotta kokoaminen olisi helpompaa, ehdotin kangaskorin reunojen taittamista
ja korin täyttämistä pötköillä. Pötköjen päät  jäivät näkyviin. Sitten pötköt
 teipattiin yhteen. Ja kuten huomaatte, teippi on valittu aiheeseen sopivaksi.

Pötköt otettiin pois korista ja teipattiin vielä toinen kierros. Kakkuun tuli ylimmäksi
vielä yksi pötkylä. Siitä olimme yksimielisiä, että paperiin käärittiin vain yksi kotelo.
Askartelija totesi jäätelökakun olevan nyt valmis.

Loput munakotelot laitettiin koriin ja ne olivat suklaamunia.
6-vuotias oli piirtänyt myös kasvispizzan.

Tassun ja Haukun synttäripöytään aseteltiin myös pieniä legoeläimiä.
Tätä suurta hirvitystä sinne ei huolittu. Sitä ei tarina kerro,
koska syntymäpäiviä vietetään:)

26. tammikuuta 2017

Unisieppari

Vaikka olisin sohvaperuna, en voi kauaa olla tekemättä käsilläni mitään. Siis olla virkkaamatta. Odottaessani inspiraatiota seuraavaan virkkaustavoitteeseen, tein ns. unisiepparin jämälangoista. Onneksi värit sopivat makuuhuoneemme kevät-kesä-syksy -väreihin. Talviväritys on aivan eri.

Oikeaoppisessa unisiepparissa (Pohjois-Amerikan intiaaniperintöä) olisi ympyrä esimerkiksi pajunoksista ja verkko siinä harva. Minä käytin metalliympyrää ja virkkasin tiiviimmän "verkon". Höyheniä toki käytin.

Unisieppari siis sieppaa huonot unet ja antaa hyvien unien näkyä. Minun unisiepparini taitaa olla enemmän koriste, mutta voihan sitä uskoa, että sekin sieppaa tai paremminkin estää ne painajaiset.


Malli on omani. Tarkoittaa, että loin sitä kerros kerrokselta.
Langat olivat Millamiaa ja Schachenmayerin Merinoa, koukku 2,5. 

Käytin ketjusilmukoita, kiinteitä silmukoita, puolipylväitä,
pylväitä, popcorneja ja viuhkoja.

Kotivarastoissani on helmiä ja sulkia. Sopivan värisiäkin löytyi.

Ympyrä on valmis.

Sieppari valmiina hommiin. Kauniita unia:)



17. tammikuuta 2017

Summanmutikkakuvia

Juhlakausi oli ja meni - minulla rauhallisesti. Toivottavasti teilläkin. Jotain sentään olen tämän vuoden alkuviikkoina puuhastellut eli sitä sun tätä. Tarvitaanhan sitä lepohetkiä luovuudessakin. Kuvia kuitenkin otan aina, kun mielestäni hyvä kohde löytyy. Alle olen kerännyt joitakin otoksiani kollaasien muodossa. Hyviä hetkiä teille 2017!


Kävin tänään katsastamassa Järvenpään uuden terveysasema Justin.
Kyllä siellä kelpaa asioida ja kahvilan antimet maistuivat.

Palataan vielä jouluaattoon: Perinteisiimme kuuluu riisipuuron syönti
ennen joulurauhan julistusta. Kaulassani on muutama vuosi sitten Oskarilta,
silloin vajaa 4 v, lahjaksi saadut helmet - hänen tekemänsä.

Harrastin myös lähialuekävelyä ja melkein naapurissa piennarta somistaa
heinäsuova kesät talvet. Kukkakaupassa on aina ilo käydä.

Museokorttini on aloittanut taidemuseokäyntinsä 2017: Amedeo Modiglianin
näyttely 5.2.2017 asti Ateneumissa on mielenkiintoinen. Hänen tuotantoaan 
tai elämäntarinaansa en aiemmin kovin hyvin tuntenut. Hän sairasteli 
paljon, mutta oli tuottoisa. Hän kuoli 35-vuotiaana Pariisissa.

Järvenpäässä on hyvät ulkoilumahdollisuudet hyvän sään ja jään aikaan
Tuusulanjärvellä. 

Jäältä löytyi myös tämä vihainen lintu ja kävelykadulta ylempi, leppoisampi.

Virkattu unisieppari majailee nyt työ-/vierashuoneemme seinällä.
Salaatti kuuluu ruokavaliooni. 

Jää on kaunista pihataidetta.