6. helmikuuta 2020

Lumen pehmeää -peitto. Ohje Taito-lehdessä 1/20


Olipa jännä projekti, jonka tein tämän vuoden ensimmäiseen Taito-lehteen. Sain idean tehdä peiton isohkoista kolmioista, jotka kokosin muistuttamaan pilveä. Sonja Taito-lehdestä innostui asiasta ja niinpä ensimmäinen lehdessä julkaistava ohjeeni tulee julki viikolla 7.

Minulla oli jo yksi peitto valmiina, mutta väritys ei vastannut Taidon haluamia värejä, jotka kuvastavat vaikkapa talvista auringonlaskua. Ei hätiä mitiä, virkkasin uuden ja samalla sain viimeisteltyä Talvikukkia-teemaisen ohjeen.

Langat sain yhteistyökumppaniltani Tekstiiliteollisuuden Niinalta: Pehmeys onkin ihana ominaisuus tässä Lumen pehmeää -peitossa. Lanka on Lamana Como -merinolankaa ja koukku 3,5 mm. Lankatiedustelut: teeteeSHOP, (019) 581 111, teetee.shop@tekstiiliteollisuus.fi. Verkko-osoite www.teeteeshop.fi.

Peittoa suunnitellessani "näin" seuraavan näyn: - Kostea lumi peittää maan valkoiseen huntuun. Illan hämärtyessä, auringon säteiden pilkistäessä harmaiden pilvien lomasta kiirehdin kotini lämpöön. Vilu värisyttää kehoani, kastuinkin hiukan. Olinkohan pukeutunut liian kevyesti? Vaihdan kotiasun ylleni, keitän teetä, käperryn kirja kädessä sohvalle. Mitä vielä tarvitsen?

Hämyinen valo luo tunnelmaa, pakkastakin on hiukan. Minun villainen lumikukkani, Lumen pehmeää -peittoni lämmittää. Kuura taiteilee yöllä omat kukkansa terassin kaiteeseen.

Alla olevat kuvat on ottanut Sonja Karlsson Taito-lehdestä.










Alla omia kuviani myös erivärisestä peitosta.






Ensimmäinen peiton jälkeen tein hiukan tuotekehittelyä
eli se on hiukan erimallinen kuin lehdessä oleva.




26. tammikuuta 2020

Jakkua pukkaa

Halusin trikoisen kukkamekon, jota voi pitää ympäri vuoden. Piirsin summittaisen kuvan mallista ja Hanna teki sen ammattitaidolla. Se istuu täydellisesti. Hanna tekee trikoosta imetysvaatteita, leggingsejä, t-paitoja, mekkoja ja tunikoita. Hänet löytyy instagramista ja facesta: Handmade by MamaBean. Vahva suositus.

Itse virkkasin mekkooni mätsäävän jakun, kun löysin hyvin mekon väreihin sopivat langat Lentävästä Lapasesta. Malli syntyi kahdesta erilaisesta palasta, hihat pylväistä ja reunat viimeistelin palojen yhdistämisen jälkeen. Kyllä nyt passaa. :) P.S. Voisiko joku laittaa kommentin, että näen toimiiko tuo mahdollisuus? Kiitos!

Tadaa! Lankaa meni seuraavasti: Sandnes Garn Sunday lilaa (4631) 350 g,
persikkaa (4313) vajaa 100 g ja Alpakka Silken tummaa vihreätä (6765)
vajaa 100 g. Koukku 3.

Hihat virkkasin ympyränä hieman leveneviksi.



Takaosan kaula-aukko on melkein kaulus. 



Kuvassa ei ole mekko vaikka voisi olla. On jakun hiha.
Vähän puolenvälin yläpuolelle virkkasin kolme kertaa
kolme kerrosta yhtäaikaa. Sen jälkeen taas pylväitä.
Jakun jälkeen tein kolmiohuivin, kun halusin kokeilla moniväristä lankaa.

Tähän huiviin meni hieman toista sataa grammaa Malabrigo Mechita merinovillalankaa.



8. tammikuuta 2020

Sateen ropistessa joulun jälkeen

Ja taas hupsahtivat juhlapyhät ohi. Tällä kertaa nuhanenäisenä, punasilmäisenä ja kurkkukipuisena. Nyt vasta alkaa helpottaa. Sitkeässä on tauti. Edellisestä kerrasta onkin lähes kaksi vuotta, joten ...

Käsitöitä toki olen tehnyt ja tietty levännyt. Tuli tsekattua menneen vuoden tekemiset, joista osa nähtävänä alla olevissa kuvissa. Uusia virityksiä on työn alla, kuten luomupuuvillamekkooni mätsäävän jakun virkkaaminen, mutta siitä tuonnempana.

Olen myös lukenut yli 460-sivuisen, sedästäni kirjoitetun elämäkerran ensimmäisen osan läpi ja saanut paljon uutta tietoa isän puoleisista sukujuuristani. Mielenkiintoista ja odotan innolla toista osaa. Siihen menee toki vielä aikaa.

Hyvää ja terveellistä tämän vuoden jatkoa!

Viime vuoden kohokohta oli Askolan kirjastossa yhteisövirkkauksena
toteutettu kirjallinen peitto -projekti. Sain kunnian suunnitella peiton
palat, joita kirjastovirkkaajat toteuttivat niin, että tuloksena oli
ihana peitto ja tyynynpäällisiä. Paloja jäikin vielä  muuhun tarkoitukseen.
Kiitos ihanille virkkaajille, kirjaston Kethille ja lankasponsorille
Tekstiiliteollisuuden Niinalle! Ohje löytyy Tekstiiliteollisuuden Neuleohjeet -osiosta.

Tein oman Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta -peiton
talvisin sävyin. Lisäksi suunnittelin Laina-peiton,
jonka paloihin ohje löytyy täältä  blogista.

Jotta neulominen ei ihan unohtuisi neuloin pari puseroa ja
40 vuoden tauon jälkeen tuon kirjoneuleen. Kirjon ohje
Suuri Käsityö -lehdestä 9/2019. Hiukan kiristää, mutta ei haittaa.

Olen innostunut tekemään myös lapsille, joista viimeisin eli tuossa
kuvassa ylhäällä vasemmalla olevat pusero kaipaa vielä pitäjäänsä.
Mekko löysi kantajansa meidän pihapiiristä.

Jämälankojahan tulee eittämättä ja niistä olen tehnyt muutaman laukun.

Burleski innosti minua tekemään päähineen ja tasseleita
ja pastieseja eli niitä nännisuojia. Syksyisen kranssin vein Askolaan.



18. joulukuuta 2019

Sateen ropistessa joulutunnelmissa

Että tällaista joulunodotusaikaa tänä vuonna: juuri nyt sataa kuin saavista ja ruoho viheriöi. Onneksi voi sytytellä kausivaloja. Ja käsitöitähän voi tehdä, jos ei huvita leipoa joulutorttuja.

Loppuvuoden virkkausprojektistani jäädyistä lankanöttösistä
virkkasin olkalaukun. Helppo malli syntyi tehdessä.
Lanka on Lamana Comoa ja koukku 3. Lankatiedustelut
Tekstiiliteollisuus, Porvoo. Nyt on vain
mietinnässä, laitanko vuorin.
Toivotan teille kaikille Joulurauhaa, terveyttä ja hyvää käsityövuotta 2020!
Merry Christmas and a happy New Year!

2. joulukuuta 2019

Saumatonta oppimassa

Kun virkkaus on vienyt minun käsityöaikani pitkään miltei kokonaan, päätin opetella saumatonta neulomista. Samalla virkistän kirjoneulonnan taitojani. Edellisen kirjoneuleen olen tehnyt noin 40 vuotta sitten. Niinpä löysin mielestäni kivan ohjeen Suuri Käsityö 9/2019 -lehdestä. Se on lehden kannessa oleva mekko, joka on ohje nro 17.

Mekon pääväri on vaaleanpunainen. Ei ole minun värini, joten valitsin itselleni sopivammat värit. Mekkoa en tee ja vielä on harkinnassa, teenkö lyhyemmän vai pidemmän puseron. Hmmmmm.....

Tässä kuvassa kirjo-osuus lähenee loppuaan. Lanka on
Schachenmayr Merino Extrafine ja pyöröpuikot  3 mm/100cm.

Kirjo onnistui mielestäni hyvin, vaikka se hiukan kiristääkin.
Uskon, että hieman höyrysilittämällä saan sileää.

Violetti/lila on jo kauan ollut yksi suosikkiväreistäni ja sen huomaa:
kuvassa on aivan ihana käsilaukku, jonka ostin tallinnalaisesta käsityöliikkeestä.
Kuvan oikeassa laidassa on jumppakuminauha.

Tässä näkyy koko kirjoneulekuvio. Alkuperäisestä mallista poiketen, en tee tummia
pieniä neliöitä. Teen tuon tummemman kuvion vielä helmaan ennen resoria.
Mutta nyt minulla on ongelma. Kun sovitin neuletta päälleni,
helma on aivan liian leveä, vaikka olen noudattanut ohjetta. Minulla on ilmeisesti
niin löysä käsiala.Lähdenpä tästä lenkille Lentävään Lapaseen,
jossa saan varmasti apua. 
Jeee, kyllä se valmistuu. Sain kuin sainkin apuja neulekahvilan
ihanilta asiakkailta. Teen siis lyhyehkön puseron ja hihat ovat nyt tekeillä.
Itsenäisyyspäivänä löysin hyllystäni tuon kirjan, jota en ole vielä lukenut.
Se on vuodelta 1942 ja tarkoitettu opettajille avuksi. Luenpa sen,
että ymmärrykseni tuon ajan ideologiasta ja ajatuksista täydentyy.
Sain kuin sainkin kirjoneuleeni valmiiksi omana muunnelmana.
Höyrytin lopuksi ja ei väliä vaikka kirjon kohdalta hiukan kiristää,
kunhan "pipo" ei kiristä.

Olen kiitollinen Lentävän Lapasen ihanille neulojille,
joilta sain uskonvahvistusta ja apuja. Neulehädässä ystävä tunnetaan.

26. lokakuuta 2019

Ystävät!

Näinä maailman aikoina tuntuu siltä, että tosi ystävien merkitys vain lisääntyy lähiperheen lisäksi. Minulla onkin ollut onni saada ystävikseni jo kauan sitten ihmisiä, jotka ovat rinnallani edelleen. Eräisiin heistä tutustuin jo yli 40 vuotta sitten. Kun tutustuin edesmenneeseen puolisooni, tutustuin myös näihin ystäviini. He olivat mieheni opiskelutovereita.

Perustimme jokunen aika sitten Heleijat -ryhmän (nimi tulee etunimistämme), jonka jäseninä me viisi tapaamme muutaman kerran vuodessa. Toki muutenkin erilaisin ryhmittymin. Me Heleijat käymme taidenäyttelyissä, syömässä, kahvittelemassa ja höpöstelemässä. On käyty Tallinnassa ja useinkin Helsingissä. Eilen kävimme Tampereella. Seuraava yhteinen hetki on sitten alkuvuodesta.

Mikä meitä pitää yhdessä hyvinkin erilaisista elämäntilanteista huolimatta? Itse uskon, että kun olemme aitoja itsejämme ja annamme arvon toisillemme, se kantaa. Kukaan ei esitä mitään muuta kuin on. Tukea ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Ystävät. Minulle he ovat tärkeitä ja rakkaita. 💖

Meitä yhdistää myös lähes samanikäisyys,
kiinnostus taiteeseen eri muodoissaan ja "silmälasit". 

Minun syntymävuotenani syntyi myös mangahahmo Astro Boy.

Kävimme siis Tampereen taidemuseossa, jonka pihalla rengasankka.

Helmiystävykset löysivät ihanan Amurin Helmi -kahvilan.

Näihin päivän matkoihin riittää yleensä yksi tutustumiskohde.
Meidän kulkemisemme on hidasta, koska pysähtelemme
usein puhumaan ja nauramaan yhteen ääneen.

13. lokakuuta 2019

Päivä on taas näreen kiertänyt sitten viime kirjoittelun

Tänä aikana olen nauttinut ulkoilusta tosi värikkäässä syksyssä. Olen myös aloittanut vähän tavoitteellisemman liikunnan; käsitöitä tehdessä tulee istuttua paljon. Ystäväni kannustaa ja yksinkin se sujuu. Olen käynyt nyt useasti nousemassa kuntoportaita kävelyn lisäksi.





Toki niitä käsitöitäkin teen edelleen. Nyt on menossa ohjeen teko toimeksiantajan projektissa. Siitä lisää ensi vuoden puolella.

Tässä välissä tein Catanian puuvillalangasta mandalan. Siihen ei ole ohjetta.