19. kesäkuuta 2016

Mustavalkoinen terassitapaaminen sisällä

Halusin tavata entisen työyhteisöni jäseniä vapaasti seurustellen ja kutsuin facekaverini viettämään kaunista kesäiltapäivää terassillemme. Minusta on mukavaa suunnitella ja toteuttaa vaikkapa jonkin teeman mukainen tapaaminen. Niinpä mietintämyssy päähän.

Olen ostanut yli kymmenen vuotta sitten joltakin kirpputorilta mielestäni kauniin mustavalkoharmaan kankaan, jossa on iso naispatsaan kuva. Ei ole ollut vain ympäristöä, jossa kangas olisi edukseen.
Siitä se idea sitten lähti eli kutsuin vieraani mustavalkoiseen terassitapaamiseen kesäkuun lauantai-iltapäiväksi.

Kuinkas sitten kävikään? Säänhaltija päätti, että terassitapaaminen on sisällä. Olin kyllä maininnut kutsussa, että säävarauksella. Harkittuani asiaa, pidin kutsun voimassa.

Olin hankkinut hiukan mustavalkoista rekvisiittaa hyvän sään aikana ja päätin toki käyttää ne sisätilan "terassilla". Kutsuun vastasi myönteisesti viisi henkilöä, joten mahduimme sopivasti keittiön pöytämme ääreen kaikki. Kätevä isäntä lupautui grillaajaksi. Grillimme on onneksi katoksen alla, vaikkakin hiukan tuulelle alttiina. Lauantaina myös tuuli melkoisesti. Nyyttäriosuutena vieraamme toivat mieleistään juotavaa.

Tästä kankaasta sain idean mustavalkoiseen terassitapaamiseemme. Kotimme 
ei todellakaan ole mustavalkoinen sisustuslehtikoti. Käytän värejä, meillä ei ole 
designhuonekaluja ja persoonamme näkyy muutenkin. 

Sataa sataa yhtenään, koska saamme poutasään?
Suuret vesipisarat napsahdellen tippuvat.....
Terassitapaamispäivänä satoi runsaasti jo toista päivää.

Tapaamista oli kiva valmistella. Koristelin mustavalkoharmaaksi keittiöympäristön.
Grillattavat mietimme tapas-henkisesti: Oli makkaraa (totta kai), ananasta, paprikaa,
luumutomaatteja, kesäkurpitsaa, kalkkunaa ja grillijuustoa. Jälkkärinä grillattuja
banaaneja ja persikoita eri kastikevaihtoehdoin. Kahvikakuksi tein oman
sovelluksen minttuisesta vaahtokarkkipiirakasta. Piparminttuaromin sijaan
käytin vanilja-aromia ja vihreän elintarvikevärin sijaan mustaa elintarvikeväriä.

Afrikkalaisen batiikkipöytäliinan olin ostanut viime kesänä kirpparilta. Se oli tosi
jäykkä, joten pesin sen ja sain siitä notkeamman. Kattauksessa käytin sekaisin
"oikeita" astioita ja kertakäyttöisiä astioita. Vihersalaatissa oli kurkkua, 
hunajamelonia ja vihreitä viinirypäleitä yrttien lisäksi. Fenkolia en uskaltanut 
laittaa salaattiin valmiiksi, mutta hyvin sekin vieraillemme kelpasi. 
Lisäksi sai raastaa annoksiinsa inkivääriä. Väripilkkuina oli tarjolla lakuja. 

Onneksi vaahtokarkkipiirakka maistui niin hyvin, että vain yksi palanen jäi.
Pohjana oli Oreo-keksejä murskattuina ja voihin sekoitettuina. Tein myös 
siemenlastuja kuvan ohjeen mukaisesti. Ovat tosi hyviä.
Pidän kivistä, joten käytin myös niitä. Erityinen aarteeni on sydänkivi, joka toimi
nyt ilmapallon paikallaan pitäjänä. Kukat ovat maljakossa, jonka olen saanut
ystävältäni lahjaksi noin 42 vuotta sitten. Netistä etsin lautasliinojen taitteluohjeita
ja taittelin kukkaset. Sade ei haitannut ja kätevä grillimestarimme teki urotyön
hiukan koleassa, tuulisessa ja kosteassa säässä. Ennen kahvia meillä oli kymmenen 
kysymyksen visailu ja kaikki saivat mustavalkoiset palkinnot: päälleliimattavaa 
(muumipostimerkkejä), leipurin kuppeja (pääkallomuffinsivuokia), pehmytsudin 
(mustavalkoinen puuterisuti), kannettavan suojan (mustavalkoinen lahjapaperikassi) 
ja kihartuvat sitojat (mustan ja valkoisen lahjanarun).

Meistä oli mukavaa kestitä ja viettää leppoisaa aikaa vieraidemme kanssa.
Hekin viihtyivät lähes seitsemän tuntia. Onhan se niinkin, että juuri huonolla
säällä tarvitaan yhteisiä ilon hetkiä. Kiitos niistä!

16. kesäkuuta 2016

Yritys, erehdys ja jotain muuta

Eräänä päivänä sain idean: virkkaanpa siiven seinälle ja liitän siihen höyheniä! Tuumasta toimeen, Catania -puuvilllalangat esiin ja lempikoukkuni 2,5. Yleensä vain teen ja työ muotoutuu sen edetessä. Nyt sentään hahmottelin paperille haluamani. En taaskaan vaivautunut laskemaan tarvittavia silmukoita.

Työtä vaikeuttaa se, että minulla ei ole kunnollista avaruudellista hahmotuskykyä. Sitkeä näiden käsitöiden kanssa olen - jos sille päälle satun. Alla olevat kuvat teksteineen kertovat, kuinka sitten kävikään.

Kannustan tarttumaan rohkeasti käsityöhaasteisiin ja jos jokin ei onnistu, kannattaa miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Kätevä insinöörimieheni sanoisi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lienee oikeassa, mutta rapatessa joskus roiskuu.



Piirroshahmotelma ja onneton tekele. Tässä vaiheessa huomasin, että
kunnollista kaunista siipeä tästä ei tule. Pelle Peloton -myssy päähän ja
miettimään, mihin tätä voisi hyödyntää.

Keksin kokeilla kaarroketta kaulalle ja totesin, että oivallinen kaulakoru tai -kaarroke.
Leikkasin kapeasta osasta levenevän osan pois ja päättelin langat. En halunnut
purkaa jo valmista työtä. Tein kiinnikkeiksi pari napinläpeä ja napeiksi kaksi helmeä.

Lisäsin vielä alaosaan kolme helmeä ja toisellekin sivulle kaksi
suunnilleen samaan kohtaan kuin nappihelmet.

Ulkoilutin koruani jo seuraavana päivänä Hesan reissulla. Käväisin eräässä kaupassa, 
jossa noin neljävuotias Leevi asioi äitinsä kanssa. Leevi halusi sydänsormuksen. 
Myyjä toppuutteli, että sormus on liian iso Leeville ja yritti kiinnittää pojan 
huomion muualle. Huomion kohteeksi valikoitui koruni: - Katsohan, Leevi, 
tädillä on kaunis koru. On tainnut itse sen tehdä." Poika ei edes vilkaissut koruani, 
mutta äiti sai rauhoitettua tilanteen ja Leevi sai jotain muuta.



7. kesäkuuta 2016

Mustavalkoista kesää

Tovi ihanaa toukokuuta ja kesäkuun alkua on vierähtänyt säästä nauttiessa ja ulkohommissa. Olen toki myös virkannut. Nyt kun saaja on lahjansa saanut, sen voi julkistaa. Sisareni tytär sai lukion päätökseen Tukholmassa ja olin mukana juhlimassa.

Halusin antaa hänelle jotain henkilökohtaista ja uskalsin virkata kesäisen topin. Väristä kyselin hänen äidiltään, mutta muutoin käytin vain omaa vaistoani. Tuore ylioppilas toki kohteliaasti kiitti ja sanoi pitävänsä siitä. Riskin kun otin, en myöskään pahoita mieltäni, jos hän ei toppia käytä. Sanoinkin, että sen voi lahjoittaa myös eteenpäin.

Tein myös vaalean topin itselleni hiukan soveltaen. Muutama erhevalinta siihen liittyi, mutta olen toppiani jo pari kertaa käyttänyt.

Idea toppiin lähti Virpi Siiran kukkaympyrästä, mutta muutoin malli on omani.
Kukkaympyrän alku sijoittuu topin sivulle. Langaksi valikoitui
merinovillainen Debbie Bliss Rialto Lace, koukku 2,5.
Jotta ideani onnistui, langan piti olla melko ohutta.

Pääasiassa käytin mustaa lankaa ja muutamassa yksityiskohdassa
vaaleanharmaata lankaa lisänä eli molempia yhtä aikaa. Tein myös sulkakaulakorun.

Melko omituiseltahan toppi näytti.

Pääsin sovittamaan toppia mallitorson päällä ja huokaisin helpotuksesta,
kun se näytti lupaavalta. Onneksi huomasin hyvissä ajoin, että jatkamalla
ympyrää loputtomiin, topista tulisi liian pitkä. Siis jatkoin ympyrää
osittain niin, että toinen sivu on pidempi ja toiselle sivulle muodostui
yhdistämisen jälkeen rypytys.

Tajusin jättää käsiaukotkin suurin piirtein oikeisiin kohtiin. Toinen olkain muodostui 
ympyrää virkatessa ja toisen olkaimen tein yhdistämisen jälkeen eli tuon, 
jossa on kaksinkertainen lanka. Viimeistelyn ja prässäämisen jälkeen jännittämään, 
kuinka toppi istuu kantajalleen ja pitääkö hän siitä.

Entäpä omani? Tein sen samalla idealla, mutta koska koko on suurempi,
jouduin varioimaan. Toiseen sivuun olisi muodostunut liian paksu rypytys,
joten tein esimerkiksi takaosan alalaitaan pienen lisäkappaleen.

Myös olkainten istutus oli kinkkisempää kuin pienemmässä koossa.
Muutaman kerran tein ja purkasin, mutta voi sitä pitää. Topin voi pukea ylleen niin,
että kukkaympyrän alku on vasemmalla tai oikealla sivulla.
Kumpi paremmin "istuu" esimerkiksi kaula-aukosta.

Tein senkin erheen, että langan loputtua en malttanut odottaa seuraavaan päivään
lankakaupan aukeamista. Käytin hiukan paksumpaa lisälankaa. Se ei vain toimi.
On käytettävä ohutta, jotta toppi laskeutuu nätisti. Ja taas purkuhommiin.

Muutoin olen tyytyväinen väreihin.

Sopii kesäiseen ympäristöön.

Tässä vielä molemmat topit sivuilta kuvattuina. Hankin mustan topin alle
myös valkoisen aluspuseron, jota toki voi käyttää yksinkin.

Tein nuorelle neidolle itse myös onnittelukortin paperinukketyyliin, jossa annoin
vihjeen lahjapaketin sisällöstä. Kuvasin siis mustan topin torson päällä ja 
löysin lahjansaajasta sopivan kuvan. Tulostin ne, leikkasin ja yhdistin. Kuta kuinkin 
tältä toppi myös näytti hänen yllään. Päällystin myös lahjapaketin.

22. toukokuuta 2016

Pieniä lahjoja

Tapaan kesäkuun alussa kolme ranskalaista tuttavaani, joiden edellisestä tapaamisesta on yli 20 vuotta. Olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä sähköpostitse ja korttejakin on lähetelty puolin ja toisin.

Mietin, mitä pientä persoonallista voisin heille antaa muistoksi. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, keksin tehdä naisille korut ja miehelle kirjanmerkin. Voin vain toivoa, että he pitävät muistoistaan. Elleivät, aina ne voi lahjoittaa eteenpäin.

Virkkasin kahdet eriväriset kukka-aiheiset ranne- ja rintakorut. Vaikutteita olen
saanut eri mandaloista ja loput kehittelin itse. Käytin puuvillalankaa ja koukkua 2,5.

Kesä tulla tupsahti parissa viikossa tänne etelään, joten kesäkukkiakin pihaltamme
jo löytyy. Rannekoruja voi käyttää myös kirjanmerkkeinä. Aloitin ketjusilmukkaympyrästä
ja sitten tein popcorneja ja sen jälkeen ympäröivät lehdet.
Lopuksi huolittelin ketjusilmukoilla. 

Mökkikirjanmerkin ideoin sitä virkatessa. Sen voi mieltää myös linnunpöntöksi.
Tein ensin katon kiinteillä silmukoilla ja sitten savupiipun. Sen jälkeen puolipylväillä
itse talon, johon jätin ikkuna-aukot. Sitten kivijalan ja vuorilaudat. Viimeksi
pylväillä tuon pitkän osan ja loppulangan vielä letitin.
Ikkuna-aukot viimeistelin parsinneulaa käyttäen.

Oi suvi suloinen!

Etteivät lankakerät työstäessä pyöri pitkin lattioita, hankin tämän pitsikorin,
jonka reiistä langat saa kulkemaan kätevästi. Välillä täytyy loppukeriä auttaa
kulkemaan, mutta kori on helpottanut virkkuria.

10. toukokuuta 2016

Kevätprojekti

Näin keväisin innostumme kunnostamaan pikku pikku puutarhaamme. Tänä keväänä poistimme pari vanhaa pensasta ja tilalle laitoimme yrittiviljelylaatikon. Koska sopivaa jalallista laatikkoa ei valmiina löytynyt, kätevä isäntä teki sen itse. Kätevänä apulaisena autoin, minkä osasin. Viljely onkin sitten kokonaan minun hommaani. Ellei satoa tule, kiveykselle voidaan laittaa vaikkapa pieni keinu.

Oli tosi työlästä repiä 30 vuotta maassa juurtuneita pensaita, mutta onnistui lopulta.
Vatupassi apuna, kaivettiin kuoppa.

Kuoppaan laittettiin kivisoraa ja styrox-levy. Samalla siistittiin muutakin
ympäristöä ja puutarhajätettä kertyi säkeittäin.

Kun kuoppa oli täytetty vielä kivituhkalla, asennettiin kivet. Minun tehtäväkseni tuli
reunustaa ja tukea alue luonnonkivillä, jotka sitten tilkittiin kivituhkalla.
Kätevä isäntä suunnitteli yrttilaatikon paperille.

Laatikko tehtiin kakkosnelosista kestopuusta. Sen koko on 60 x 120 cm.

Laatikko päällystettiin sisäpuolelta jätesäkillä ja yhteen kulmaan tehtiin aukko
salaojaputkea varten, ettei multainen vesi valu kivetykselle. Salaojaputki tehtiin 
niin, että siihen liitettiin pesukoneen poistoletku, joka ohjattiin alustan vieressä 
olevan pensasaidan juureen.

Laatikko vielä käsiteltiin ruskeaksi ja kätevä apulainen täytti sen mustalla
mullalla ja kasvuturpeella. Toki pohjalle tuli ensin sorakerros. 
Kyllä nyt kasvien kelpaa - kai?

Kun vapun jälkeen alkoi kuuma kevät, en malttanut olla hankkimatta
kukkasoimistuksia. Laatikossa on vasta samettikukkia. Olen kuullut, että ne 
torjuvat tuholaisia.Kevätprojekti oli myös vanhan ikkkunan pystyttäminen 
uuteen paikkaan pihallemme.

26. huhtikuuta 2016

Silliä ja salaattia Keski-Suomen reissulta

Vierailin viime viikonloppuna Keski-Suomessa - Jyväskylässä ja Mäntässä. Jyväskylän ympäristö on minulle tuttua; asuin, työskentelin ja opiskelin siellä 1973 - 1986. Siellä asuu rakkaita ystäviäni, joita käyn tapaamassa kerran pari vuodessa. Nytkin tapasin heistä viisi, jotka kaikki olen tuntenut -70-luvulta lähtien.

Seuraavista kuvapäiväkirjamerkinnöistä löytyy matkalla koettua silliä ja salaattia ja totta kai viimeinen kuvakooste yhdistää tämänkin reissun virkkaamiseen.

Minä todella pidän kännykkäkuvaamisesta ja löydän kuvauskohteita melkeinpä
mistä tahansa. Ystäväni tarjosi minulle lounaan paikassa, jossa on panostettu myös
WC:n viihtyisyyteen. Kysyä sopii, mikä ei kuulu joukkoon. Vessapaperihylsylle on
toki paikkansa niin, ettei kaunista asetelmaa tarvitsisi rikkoa. Toisaalta...

Jyväskylästä löytyy kaupunkiestetiikkaa ainakin katulyhtyjen muodossa.

Eija-ystäväni tarjosi kotonaan paitsi yösijan, hyvää seuraa, myös herkullista ruokaa:
Valmistimme yhdessä paikallisesta sanomalehdestä löytyneen ohjeen mukaan
kevätparsanyytit. Leivinpaperi pitää ruoan tosi mehukkaana, suosittelen.

Kulttuurinnälkää sammutettiin Mäntässä. Vierailu oli minulle ensimmäinen, mutta ei
varmasti viimeinen. Ennen varsinaista kohdettamme, pysähdyimme tässä
"turistirysässä".  Muotimylly on elämys, joka tuo hymyn huulille. Ja pihapiirin 
ravintolaan palasimme näyttelykäynnin jälkeen brunssille. Totesimme taas, että maailma 
on pieni: tapasimme Eijan kanssa sattumalta tuttujamme. Iloiset kohtaamiset.

Muotimyllyssä on myös isoja kokoja. Tällä kertaa vain ihmettelimme.

Varsinainen tutustumiskohteemme oli Serlachius-museo Gösta ja siellä viimeisiä päiviä
avoinna ollut Anselm Kieferin näyttely. Museot sijaitsevat kauniissa ympäristössä.
Sen voi kuvitella, vaikka vihreyttä ei vielä ulkoa löytynytkään. Liikennemerkki sai 
takapintaansa poislähtiessämme myös minun sisäänpääsytarrani. 

Saksalainen Anselm Kiefer (s. 1945) on yksi aikamme merkittävimpiä taiteilijoita.
Teokset ovat valtavia ja aiheet paljon ajatuksia herättäviä. Näyttelytekstissä kerrottiin,
että Kiefer on tarinankertoja, jonka aiheet kumpuavat historiasta, kirjallisuudesta
ja filosofiasta. Teemat liittyvät esimerkiksi Saksan ja koko Euroopan
historian kipupisteisiin. Hyvin vaikuttavia.

Ehdin minä hiukan kiertää vaatekauppojakin ja löysin kesäisen tunikan/mekon.
Ja, kas kummaa, kassalla huomasin, että kuosi oli jotenkin tutunnäköinen. Olin juuri
opetellut virkkaamaan ananaskuvion ja sellainen löytyy vaatteestakin.
Olen miltei varma, että kuosin suunnittelija on saanut vaikutteita virkkausohjekuvista.

4. huhtikuuta 2016

Omaa tekoa alusta loppuun

Jihuu, se valmistui! Aivoni voivat erityisen hyvin, mikäli se on kiinni käsitöiden tekemisestä. Sain valmiiksi ekan täysin oman malliseni virkkaustyön. Tyynynpäällinen eteni rivi riviltä ensin ympyränä sitten ruutuna.

Käytin Novitan Nallea ja kolmosen koukkua. Kolmenväristä lankaa meni hippasen yli 300 grammaa yhteensä etu- ja takapuolelle. Käytin työssä miltei kaikkia osaamiani silmukoita ettei vaan kävisi yksitoikkoiseksi :)

Usko meinasi loppua kesken, kun tuon keskikukan jälkeen lisäsin jollain
rivillä liikaa silmukoita ja työ rupesi kupruilemaan. Jatkoin kuitenkin ja
vähensin sopivissa kohdissa silmukoita.

Mallin siis kehittelin työn edetessä. Aloitin ohjeidenkin teon, mutta
jouduin entraamaan mallia niin paljon, että luovuin siitä ajatuksesta.
Yläkuvasta näkyy vielä työn kupruilu, joka siis asettui ruudun edetessä.
Kuka sen sanookaan, mikä on taidetta? Kyllä käsityökin voi sitä olla.
Yläkuvassa yksityiskohta tyynynpäällisen takapuolesta ja alempana etupuolesta.