18. marraskuuta 2016

Joulua juhlimaan - ainakin koristeluin

Kirjoitan tätä vesisateen ropistessa kattoon. Lumesta on miltei muisto vain, mutta tänään koristelin kotimme jouluaikaan. Pidän askartelusta ja koristelemisesta. Nyt kun minulla on aikaa, aloitin jouluajan jo näin hyvissä ajoin.

Sain Oskarilta, 6 v, lainaksi pikkutraktorin peräkärryineen ja pikkuauton.
Kuormatarpeiksi vähän kuusenoksia. Tein jouluasetelman ja käytin myös leikkieläimiä.

Minulla on edellisten vuosien joulukoristeet pakattuina vanhoihin
kenkä- yms. laatikoihin. Yhden olen päällystänyt sanomalehdestä leikatulla
enkelin kuvalla. Olen saanut anopilta hyvin vanhoja kuusenkoristeita,
joita kuitenkin säilytän vain tallessa; meillä ei ole kuusta.
Joulupuu kuitenkin löytyy eli maalattu syreenin oksa koristeineen.

Vanhaan karhupurkkiin karhu ja valot. Viime vuonna askartelin
suodatinpussikranssin ja helmistä tähtiä.

Jouluasetelmassani seikkailevat leikkieläimet, joiden ympärillä on kiviä,
paperikuusia, pureskeltuja käpyjä, sanomalehtikuusi ...

Asetelmassa on myös vähän liekoa, pullonkorkkikranssi ja Oskarilta, 6 v,
lainatut traktori peräkärryineen ja pikkuauto. Ne kuljettavat
kuusen- ja männynoksia kotiin.
Lumikelejä odotellessa virkkasin villakaulurin kaveriksi lippapipolleni.

Hyvää joulunodotusta teille kaikille!

7. marraskuuta 2016

Helmineulenuttu ja mitä siitä tulikaan?

Näin Kotiliesi-lehden numerossa 17 (18.8.2016) yksinkertaisen harmaan helmineulenutun ohjeen. Koska olen viime aikoina virkannut paljon, ajattelin lepuutella neulomalla jotain yksinkertaista. Juu, kyllä minä helmineuletta osaan, mutta näköjään yksinkertaisempienkin ohjeiden noudattaminen tuottaa ongelmia.

Piti neuloa vain pötköä ja sitten jakaa silmukat puoliksi ja neuloa puolet erikseen. No tämäkin vielä onnistui, mutta kun olin ommellut sivusaumat, huomasin tehneeni jotain väärin. Tästä se sitten lähti, oman mallin tuunaaminen. Aika kova työ oli saada nutusta käyttökelpoinen ja kai on niin, että suutari pysyköön lestissään.  Vaikka mistä tuota tietää, mitä seuraavaksi neulon:)

Järvenpääläinen neulekahvila muutti toisiin tiloihin ja ostin merseroitua
puuvillalankaa 40 %:n alennuksella, kun löysin mieleiset värit. Lanka on Katia,
Cable 5 ja puikkoina käytin 2,5. Koska ohjelanka on eri, lisäsin summittaisesti
silmukoita niin, että 120 silmukan sijaan loin noin 140. Alkuperäinen ohje
on yksivärinen, mutta "piristin" työtäni harmailla raidoilla. 

Minun yhdistelylläni takaosa jäi ruman paljon pidemmäksi kuin etuosa,
joten tartuin taas virkkuukoukkuun. Virkkasin etuosaan lisää pituutta.
Virkkasin myös kauluksen, jota ei ole alkuperäisessä ohjeessa.

Kauluksesta tuli muotopuoli, kun en malttanut tarkkaan katsoa, mistä kohtaa
piti aloittaa. Ei hätiä, virkkasin jonkinlaisen kukkakoristeen vajaaseen
puoleen. Reunatkin tarvitsivat mielestäni jotain ja virkkasin nirkkoreunuksen.

Alkuperäisessä nutussa ei ole kiinnikettä, joten kiinnitin yhden napin
virkatuilla reunuksilla ja toiselle puolelle virkatun lenkin. Mieheni kysyi,
että pitääkö tuo reuna jäädä ryppyyn. No pitää ja jää. Tietysti höyrysilitin tekeleen.
Otan tämän käyttöön jo tänä iltana, kun menen Lentävän Lapasen
järjestämään elokuvailtaan.

11. lokakuuta 2016

Hame hihakepaidan kaveriksi

Blogitauon aikana tulin siihen tulokseen, että hihakevillapaitani tarvitsee hamekaverin. Niinpä tuumasta toimeen. Halusin kokeilla harlekiinisilmukoita, jotka opiskelin Virkkaajan suuresta silmukkakirjasta. Koukkuna käytin sitä lemppariani, 2,5.

Alla olevista kuvateksteistä selviää muun muassa, mitä karikoita matkalle mahtui. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Valmista malliahan minulla ei ollut, mutta suoraa pötköä kun virkkaa, hamekin siitä tulee.

Lankana käytin samaa kuin Virpi Siiran mallin mukaan tekemässäni hihakevillapaidassa.
Langat hankin neulekahvila Lentävästä lapasestaJärvenpäästä.
Harlekiinisilmukat oppii helposti esimerkiksi Betty Barndenin kirjasta Virkkaajan
suuri silmukkakirja. Malli on jaollinen kahdeksalle, joten virkkasin
144 aloitussilmukkaa. Katsoin silmukkamäärästä nettiesimerkkejä. Mutta silti
tuo määrä ei riittänyt ja virkkasin sivusaumoihin lisäksi pylväitä.

Lopulta totesin, että ei kovin kaunista ja jouduin purkamaan toisesta kappaleesta
muutama kymmentä senttiä, koska toinen reuna oli aivan kiemurainen
ja epäsymmetrinen.
Ompelin sivusaumat kiinni ja totesin, että jotain nuo epämääräiset saumat kaipaavat.
Virkkasin sitten loppulangoista Virpi Siiran mallia mukaellen erikokoisia
kukkaympyröitä. Langat riittivät juuri kymmeneen ympyrään. 
Kaikki osat tietenkin myös höyrysilitin.

Alhaalla pienemmässä kuvassa on tuo epämäääräinen sivusauma.
 Mallailin valmista hametta villapaidan kanssa ennen sovittamista.

Hameen kumpikin sivusauma näkyy tässä kuvassa ja etuosaan virkkasin
keskelle tummempaa osiota pari vaaleaa kerrosta.

Ennen kukkaympyröiden kiinnittämistä sovitin ja helpotuksekseni totesin
leveyden sopivaksi.

Sitten ulkoilutin ensimmäistä kertaa tätä kokonaisuutta asusteineen.
Näissä ulkona otetuissa kuvissa värit toistuvat lähinnä oikeita.

Muuten hyvä, mutta tarvitsee vyötärölle jonkin nauhan tai kuminauhan.
Virkkasin vyötärökaitaleen viimeisenä puolipylväillä ja kavensin lähes
 joka kierroksella tasaiseen tahtiin. Ensin joka kymmenes silmukka, sitten seitsemäs,
viides ja kolmas. Väliin pari kerrosta ilman kavennoksia. Lisäsin vielä
 pari kerrosta ja kavensin vielä  kerran joka kymmenennen.
Sitten loppuikin lanka. Riitti kuitenkin:)

30. elokuuta 2016

Hihakepaita pinkin talon edessä

Oikeata kirjaa ei voita mikään digisellainen: Tunnustelen, tuoksuttelen, silmäilen, luen ja inspiroidun Virpi Siiran uudesta Omakoppa 365 -kirjasta.

Sitten tuumasta toimeen ja tein sivulta 130 alkaneen Hihakevillapaidan ohjeen mukaisen variaation. Tänään se oli ensi kertaa ylläni, kun kävin ihailemassa Keravalla Agata Oleksiakin ja ihanien virkkaajien toteuttamaa pinkkiä taloa.

Loppukesällä minua inspiroi taas lila. Pinkki ei kuulu suosikkiväreihini,
mutta siedän. Aloitin kuntosaliharrastuksen, kun voitin keväällä puolen vuoden
kortin kuntosalille. Virkkaamisen jäykistämät hartiani kaipaavatkin huoltoa.

Tein Virpi Siiran innoittamana hänen ohjeensa mukaisen hihakevillapaidan. 
Lankana Sadnes Garn Mini Alpakka ja koukkuna 3. Tein ohjeen mukaisesti kuusi 
samanlaista kukkamandalaa. Olisin halunnut tehdä yksivärisen tuosta 
vaaleammasta, mutta ko. väri loppui Lentävästä Lapasesta. 
Malttamattomana täydensin työn tummemmalla lilalla.

Hihat taitellaan neljästä palasta ja paitaa varten tarvitaan kaksi mandalaa lisää.
Sommittelin eri variaatioita, yhdistin ompelemalla ja jätin keskelle pääntien.
Kahteen ensimmäiseen hihapalaan kiinnitetään paitamandalat.
Kiinnitin palat ompelemalla ja viimeistelin reunat Virpin ohjeen mukaisesti.
Lankaa kului noin 600 g, yksi kerä per pala.

Kun olin venyttänyt ja höyrysilittänyt palat, huomasin toisen paitapalan
keskikukassa pahan silmäpaon. Kokosin silmukat äkkiä pyöröpuikolle ja
virkkasin keskiaukon umpeen. Ei kovin kaunista jälkeä, mutta kelpaa.

Viime kesänä spreijasin kukkaympyrät mustiin farkkuihini ja laitoin
tänään myös ne ylleni, kun kävin tutustumassa Keravalla pinkkiin
taloon. Aseman läheisyydessä Galleria Allin talo on vaikuttava näky.
Hyvin sopii Agata Oleksiakin ja ahkerian virkkaajien työ Virpi Siiran
variaation taustalle.

Pinkki talo muistuttaa meitä, että kaikilla ei ole kotia.

24. elokuuta 2016

Patalappu kuumaa uhmaa

Virkkausharrastukseni myötä on jämälankoja alkanut kertyä niin, että mietin niiden hyväksikäyttöä. Ja, heureka, keksin tuon iänaikaisen tarvikkeen eli patalapun. Nyt minulla on niitä lahjatarpeiksi jo jonkinlainen pino.

Mitään ohjetta en noudata ja teen sekä pyöreitä että kulmikkaita.  Toki yritän sommitella yhteen sopivia värejä ja miettiä jopa mahdollista lapun saajan värimaailmaa. Koukku on edelleen 2,5 ja langat ovat pääasiassa puuvillalankoja. Joukossa on muutama villa- ja sekoitelankainen.

Teen lapuista kaksipuolisia, etteivät käyttäjän sormet kuumene. Puolet ovat erikuvioisia. Niiden tekemisessä on myös se hyvä puoli, että ne valmistuvat nopeasti. Lopuksi höyrysilitän ne ja toivon, että lahjan saaja pitää lahjastaan ja myös käyttää sitä.

Alla olevat kuvakoosteet puhukoot puolestaan. Kun kuvissa on kaksi patalappua, ne ovat saman lapun puoliskoja.












Jämälangat (puuvilla-) loppuivat: saldona 17 patalappua.

22. heinäkuuta 2016

Tuokiokuvia Savon reissulta

Jokakesäinen Savon reissu on tehty ja paljon mielenkiintoista kuvattavaa löytyi. Nokian 1020:ssa on sen verran hyvä kamera, että käytän sitä niin kauan kuin mahdollista. Minusta on tosi mukavaa etsiä ja löytää pieniäkin kuvattavia yksityiskohtia, joilla on jokin merkitys - ainakin itselleni. Alle olen koostanut joistakin Savon matkan otoksista kollaasit.

Menomatkalla pysähdyimme kahvitauolle Mikkelin torille. Olipa kiva bongata
käsitöitä tekevä hengenheimolainen keskeltä toria. Muitakin käsintekijöitä löytyi
ja kahvi maistui. Sitten matka jatkui kohti Kuopiota.

Kuopion tori kuhisi päiväsaikaan leppoisia immeisiä ja toria täplittivät monenmoiset
kojut päivänvarjoineen. Oli jopa outoa nähdä tori illalla miltei tyhjänä.
Tämän värikkään kalateoksen tekijä jäi selvittämättä.

Kallaveden rantapromenaadi on todella kaunis ja satamassa viihtyy pidempäänkin.
Joka kesä käymme ruokailemassa 1930-luvulla perustetussa muikkuravintola 
Sampossa. Sen seiniltä voi lukea "suuria ajatuksia" savoksi. 
Tätä tekstiä on vähän sormeiltu.

Lomalaisen lukemiseksi hankin Tiklin, jossa on miltei 900 sivua. Olen lukenut
vasta vähän yli 200 sivua, joten en käy arvioimaan kirjaa enempää. 
Mielenkiintoinen aihe. Lukeminen kannattaa aina. Puijontornin tuulista kävin 
hakemassa kesäflunssan, joka vaivaa vieläkin. Elokuvissa päästiin 
uuden Tarzan-leffan tehosteiden vaikutuspiiriin. Muuta en leffasta sano ;)

Oikea kuvaajan aarrearkku osui kohdalle vanhan koulun pihapiirissä.
Siellä asustaa perhe, jonka viisi miestä ovat lähes kaikki innokkaita vanhojen
autojen ja/tai moottoripyörien tuunaajia. Ja tämän mahdollistaa tietysti nainen. 
Kaksi koiraa seuraavat emäntäänsä joka paikkaan. Perheessä on siis neljä 
aikuista poikaa, joista kolme vielä opiskelee.


Vanhan koulun pihapiiriä.

Ystävien luona Kallaveden rannalla flunssani oli pahimmillaan. Oli se silti
mentävä käymään vatukossa. Tämä marjastuslook kyllä karkotti madotkin 
vadelmista. No, litran veran poimin ja sitten oli mentävä lepäämään.
Naapuri niitti tien vieret.

Vielä kävimme myös järven rannalle asettuneen serkun ja miehensä luona heidän
persoonallisessa kodissaan. Paljon kuvattavaa löytyi täältäkin, muun muassa
nämä todelliset muurahaiskarhupesänvahdit. Kävimme myös kätevän
isännän lapsuuden maisemissa. Käynti hylätyssä pihapiirissä oli 
nostalginen ja jääköön kuvat omiksi muistoiksi.

Savosta palasimme kotiin Joutsan ja Sysmän kautta. Joutsan Teboilin yhteydessä
olevassa lounaspaikassa on tunnelma kuin -70-luvulla. Löytyi sieltä hiihtäjien 
palkintokaappikin piirroskuvineen. Toisenlainen taukopaikka oli Lintan Kammari 
Sysmässä romanttisine huoneineen. Ja sitten suoraan kotiin potemaan. 
Taas on yksi kiva kesäreissu muistojen joukossa.

13. heinäkuuta 2016

Mandala ystävien seinälle

Sain keväällä Mandalatilauksen: Saisin tehdä ystävien kesäasunnon seinälle ruskeasävyisen, läpimitaltaan 80 cm:n Mandalan. Langaksi valikoitui jälleen puuvillalanka Catania ja työvälineeksi 2,5 lempikoukkuni.

Tämän Mandalan "uskalsin" tehdä jo miltei omista ideoistani. Miltei tarkoittaa sitä, että erikseen virkattavien pikkkuympyröiden idean sain Princess Mandalasta.

Mandala odotti kuukauden verran omistajiensa mukaan pääsyä, joten kerron siitä vasta nyt, ettei malli olisi paljastunut ennen aikojaan. Lupasivat lähettää minulle kuvan, kunhan työ on omalla paikallaan. Toki pääsen sen jossain vaiheessa itsekin toteamaan.

Mielelläni teen Mandaloita tilauksesta tilaajan omien väritoiveiden pohjalta. Omalla seinällä on jo kiintiö täynnä.

Langat löytyivät jälleen Neulekahvila Lentävästä Lapasesta Järvenpäästä.
Liilaa ei mukaan otettu eikä tiettyä keltaisen sävyä.

Tähänkään Mandalaan minulla ei ole ohjetta, koska olen surkea niiden kanssa.
Olen opetellut erilaisia silmukoita ja sommittelen työt mielikuvitukseni pohjalta.
Silmukoiden laskemistakaan en harrasta.

Nämä pikkuympyrät ideoin siis Princess Mandalan pohjalta ja
kiinnitin neulomalla keskusympyrään.

Tässä työn sommittelua eri pohjilla kuvattuina.

Toki keltaista oli hiukan mukana eli kukkien aloitusympyröissä.

Tässä vielä eri vaiheita.

Lopuksi höyrysilitin työn ja kiinnitin hulavanteeseen.

Kuvasin valmiin Mandalan eri olosuhteissa ja totesin
konkreettisesti kuinka eriväriseltä se niissä näyttää.