Kesävirkkuu talven keskellä

Ihastuin Persian Tiles -kuvioon, jota useimmat käyttävät virkatessaan peittoja. Aloittelijana halusin tehdä pienitöisemmän virkkuun ja niinpä päätin saada aikaiseksi kesätopin tai puseron.

Sanallisia ohjeita kuvion tekoon en edes yrittänyt tulkita, vaan tuijotin kuvaa ja laskeskelin silmukoiden määriä. Harjoittelin kuviota jämälangoilla ja totesin, että hiomista on; palat aaltoilivat pahasti. Niinpä puuvillalangat hankittuani, tajusin vähentää silmukoita oikeista kohdin. Ja paloja kertyy.

Kesävirkkuu talven keskellä :)

Valitsin kolme eriväristä puuvillalankaa ja käytössä on koukku 2.

Ensimmäinen pala aaltoili vielä hiukan, mutta seuraavassa osasin jo
vähentää silmukoita oikeissa kohdin. On vain edettävä oman käsialan
 mukaan ja muutettava mallia itselle sopivaksi.

Palan aloituksessa kuuden silmukan ketjusilmukkaympyrä, johon kahdeksan
pylvästä ja niiden väliin ketjusilmukka. Sitten kiinteitä silmukoita ja sen 
jälkeen neljä pylvästä samaan silmukkaan pylväiden kohdille. 
Niiden väliin seitsemän ketjusilmukkaa jne.

Samalla kun sommittelin paloja yhteen, tajusin, että en halua peittoa päälleni,
joten virkkasin pieniä isoäidinneliöitä ja erilaisia pieniä kukkaympyröitä. 

Välillä on hyvä tuulettaa virkkuukättä ja -mieltä, joten pistäydyin Hesassa
taidenäyttelyssä. Ja kas kummaa, matkalla tuli vastaan 
virkkuukuvioita niin kadulla kuin sateenvarjossa.

Sitä mukaa kun paloja kertyi, hahmottelin kesävirkkuutani lisää.
Ulkona riittää lunta. Mieli on keväinen.

Kun paloja oli arviolta etukappaleen verran tai melkein, uskalsin jo
kiinnittää paloja keskenään. Käytän parsinneulaa.

Tässä hahmottuu etukappale kaulanaukkoineen. Helmaosaan lisään
paloja epämääräisemmin, että saan siitä löysemmän. 
Palaan kesävirkkuuseen, kunhan se on valmis.

Erotuomarointia

Meillä majailee olkkarin sohvan alla sähköautorata, joka on ollut jo monia vuosia suosittu ajankulu pienten ja isojen poikien ja vähän tyttöjenkin kohdatessa. Hinta-laatu -suhde on ollut paikallaan. Rata ohjaimineen ja kaksine autotarpeineen taisi maksaa alle kympin ja on hyvin kestänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Autot voi rakentaa legojen tapaan mieleisikseen ja pienempi mies toi viimeksi tullessaan lainattavia lisäosia. Niinpä pojat rakensivat lennokkaat autot kilpa-ajoa varten. Varsinkin kolarointi kirvoittaa aina helakat naurut.

Sähköautoradalla meno yltyi vauhdikkaaksi. Niinpä kokosin itselleni erotuomari-
ajoneuvon muka hillitsemään kolarointia.

Hetken touhua katseltuani tulin siihen tulokseen, että nämä ylileveät kulkuvälineet tarvitsevat ulkopuolisen tarkkailijan ja jopa erotuomarin. Niinpä kokosin itselleni sellaisen ja "puutuin" kisaan, kun osat lentelivät yli laidan.

Tämä erotuomari tuli puskista ja kuljetti mukanaan anopinkieltä tai
jukkapalmua tai jotain sellaista. Päässä tarvittiin pehmustekypärä. Hauskaa oli!

Persian tiles ja "mummomandala"

Olen löytänyt uusia (virkkuu)koukuttavia ohjeita ja jämälangoille on siis ollut käyttöä, kun olen harjoitellut näitä malleja. Minä en todellakaan ole innostunut pelkistä sanallisista ohjeista (= en aina niitä ymmärrä). Käytän hyväkseni kuvia. Siispä sovellan ja lopputulema on omanlainen.

Löysin sivuston Persian tiles crochet ja tein kolme versiota kuvan perusteella.

Käytin 2,5 koukkua kaikkiin näihin paloihin vaikka langat olivat eri paksuisia.
Mustavalkoisessa oli ohuin lanka ja teen ehkä kesäksi tällä mallilla löysän topin
tai puseron. Täytyy tunnustaa, että nämä on pingotettu ja kun nuppineulat irrottaa,
palat aaltoilevat. Niiden väliin kiinnitetäänkin isoäidinneliö. Tiedä sitten,
miten palat toimivat puserossa?

Toinen - suuritöisempi - mallilöytöni oli Crochet/Hekel Mandala CAL 2016 -ryhmästä, jossa annetaan viikoittain ohje kuvien kanssa seuraavaan kerrokseen. Sivusto on englanninkielinen, enkä taaskaan seuraa tarkasti ohjeita. Kuvasta katsoin ja sovelsin.

Wigipedian mukaan mandala on ympyränmuotoinen kuvio, joka kuvaa kosmosta symbolisesti tai metafyysisesti. Niitä ovat esimerkiksi goottilaisten kirkkojen ruusuikkunat. Niitä käytetään meditaation tukena ja niitä kutsutaan myös valaistumisen symboleiksi. Niiden keskipiste kuvastaa maailmankaikkeutta ja sen syntyä.

Minulle tämä harjoitusmandala on vähemmän hengellinen.
Valkoisen langan pariksi käytin säärystimien ja baskerimyssyn jämälankaa.

Tulostimemme jälki on sen verran huonoa (liekö värikasetti loppumassa),
että arvailin kuvasta ja sitten sovelsin omanlaiseni kerroksen, mutta lopputulos on
kuta kuinkin sen näköinen kuin malli. Näytin tekemäni mandalan kuvaa parille
ystävälleni ja heidän mielestään tämä muistuttaa pitsiliinaa tai mummotyötä. Tarkoittaa, 
ettei oikein miellyttänyt. Siitä viis, vaan en tiedä itsekään, mihin tätä käyttäisin.

Yksi vaihtoehto on kiinnittää mandala tylsän värisen tyynyn päälle.
Kesällä tyyny majailee terassillamme lempipaikkani divaanin päällä.
Vai olisiko jollain teistä tälle mandalalle käyttöä?
Sen voi esimerkiksi pingottaa alustaan ja kiinnittää seinälle.

Ystävyyden kaari

Kerron teille pienen tarinan Lumion ja Kauhakkaan ystävyyden hetkestä.

Syntyipä kerran pieni, valkoinen pallero,

joka kasvoi isommaksi, hohtavan valkoiseksi Lumioksi. Se kaipasi
kuitenkin hiukan väriä olemukseensa, jotta erottuisi muusta valkeudesta.

Niinpä hip ja hoi, korun oranssin haltija toi! Ja mustan turbaaninkin
se päähänsä sai. Näin Lumio saavutti loistonsa päivän ja pääsi muurin päälle 
ilahduttamaan ohikulkijoita. Kaikki hyvin? Oranssi koru nauratti 
sitä hetken, kunnes se tuumi: - Olisipa minulla Ystävä.

Kas, viereen tupsahti Kauhakas. Aurinkokin sädehti hyvää mieltään.

Kauhakas oli ylväs ja pystypäinen näky. Lumio ihastui heti.
Ne tutustuivat toisiinsa hetki hetkeltä paremmin ja paremmin.
Kauhakas nieli ylpeytensä ja taipui lyhyempää Ystäväänsä kohti.

Yhdessä ne ottivat vastaan lumisateen, joka peitteli ne suojaavaan syliinsä.

Näin kului yö, tuli aamunkoi ja paljastui totuus, oi.
Lumio ja Kauhakas olivat saaneet kukoistaa parhaimmat hetkensä yhdessä.

Lumio oli onnellinen Kauhakkaasta ja hyvät muistot veivät sen
uuteen päivään: - Ystävä on kuin vesikauha, joka janon sammuttaa.
Se täyttää itsensä uudelleen ja vettä ammentaa.

Silityslautakaappi koruille

Olen pukeutumiskoruihminen; en ole varmaan vuosikymmeniin lähtenyt baanalle ilman jotakin korua. Ulkoilu erikseen, silloin en koruile. Kaula-, ranne-, rinta- ja korvakoruja on niin paljon, että säilyttäminen on jo pienoinen ongelma.

Hankin koruja pääasiassa koruntekijöiltä markkinoilta tai käsityökaupoista tai ulkomailta tai.... teen niitä myös itse. On minulla toki kultasepänliikkeistäkin hankittuja tai saatuja koruja: viimeksi hankin eläkkeellelähtölahjakortilla kauniit Kalevala-korut. Alla on kuvia tekemistäni koruista.

Mutta siis se säilyttäminen. Mieheni sen keksi: Kun asunnossamme ei ollut hyvää paikkaa silityslaudalle, hän rakensi seinälle "oven" lautaa varten. Lauta on seinälle kiinnitettävää mallia.

Mitä tekemistä tällä on korujen kanssa? Mieheni keksi myös, että lautaoven sisäpuolelle tyhjään tilaan mahtuu kaulakoruja. Hän hankki rautakaupasta kaksikerroksisen koukkusetin ja kiinnitti sen oveen. Mahtava idea: minun kannaltani siksi, että kaulakorut löytyvät nyt paremmin ja mieheni kannalta siksi, että hän on järjestyksen mies.

Silityslauta seinälle, kaulakorut oven seinälle.

Laudalle ja ovelle löytyi paikka eteisestä WC:n ja keittiön oven 
välisestä kolosesta. Ovi maalattiin eteisen seinän värillä.

Tähän kaulakoruun käytin askarteluliikkeestä ostamiani
terälehtiä ja pieniä koristekukkia puu- ja muiden helmien lisäksi.

Joskus kaipaa romantiikkaa. Näihin käytin paperiruusuja helmien lisäksi.

Tarvitsin kesähattuuni sopivat korut ja kun löysin huopapallot, ideoin korut.

Keltavihertävään puserooni tarvitsin korvikset. Pidän roikkuvista korviksista.

Tässä vain yksi keltainen korvis; toinen putosi kuvattaessa
hankalaan paikkaan seinän ja kaapiston väliin.

Minulla on jonkin verran erilaisia nappeja ja virkkasin ohuesta langasta
niiden ympärille korun. Virkkasin toisenkin kaulakorun harmaasta langasta
harmaaseen puserooni sopivaksi. Nämä olivat kyllä melko hankalia tehdä,
joten jäänevät ainokaisiksi.

Joskus tarvitaan jotain rusehtavaakin. Tässä hyvin yksinkertaiset korvikset.

Kun lankaa jäi

Valepalmikkosäärystimistä se sitten lähti, kun lankaa jäi: Varioin jälleen kerran kukkaympyrää, enkä aloittaessani tiennyt mitä tuleman piti ;) Matkan edetessä selkiytyi ja alla olevissa kuvissa on matkakertomus.

Kierrän kierrän ympyrää 2,5 koukulla, lankana Step.

Ympyrä laajenee ja vähän kupruilee, so what. Lankakin loppui välillä,
joten käytin sopivat langanjämät ennen kuin pääsin uutta hankkimaan.

Tulisiko tuotoksesta pölynpyyhin vai lankakoppa vai?

Siitä tuli baskerimyssy epämääräisellä tupsulla; tarvitsevathan säärystimet kaverin.
Voi sen tupsun ottaa poiskin tai muotoillen pienentää.
Käyttö taitaa näillä sateilla jäädä ensi talveen.

Korttien kertomaa

Elämässäni on ollut erilaisia luovuuden vaiheita elämäntilanteidenkin vaikutuksesta. Luovuuden tarve on kuitenkin ollut niin kauan kuin muistan. Alkuvaiheessa kirjoittelin muun muassa runoja ja joitakin kertomuksia. Silloin myös piirtelin lähinnä lyijykynällä.

Sitten kun kirjoitin ammatikseni, luova kirjoittaminen jäi ja piirrokseni muuttuivat tosi värikkäiksi. Mietin, olisiko piirroksistani korteiksi ja minulle tulikin tilaisuus saada niitä painatettua. Joihinkin kuviin sisältyy pieni tarina. Näitä kortteja ovat saaneet ystävät ja kylänmiehet, mutta en ole niitä juurikaan kaupitellut.

Kirpparille olen muutaman kerran laittanut niitä myyntiin. Ne ovat kuitenkin hukkuneet muun myymisen joukkoon. Pari pakkaa meni kaupaksi. Minulla on jäljellä laatikollinen, haluaisikohan joku niitä?

Ylin kortti Lainahöyhenissä sai alkunsa jostakin lehden kuvasta.
Pingviini on suosikkilintuni ja tähän korttiin liittyy seuraava lorunen:
Tähtihetki elämässä, jalat maassa nyt ja tässä.

Kylmyydessä ilahduttaa "maatuska" Lämpimin ajatuksin.
Kukat ovat kukkia, ylhäällä Kukka kumminkin.
Alhaalla Kukka se on piikikäskin.

Kun usein puhutaan pappamopoista, sain ajatuksen tehdä Prätkämummon pappamopon.
Aavan meren tuolla puolen... -kortin idea tuli jälleen lehtikuvasta. Taisi olla mainos.
Kun kummitustyttöni oli raskaana, tuli idea Onnen kantamoisesta.

Naamiohuvit ovat tyylikokeilu. Aina voi olla ystävänpäivä: Sydänystävykset.
Tein ystävälleni karhu ja ihminen aiheisen synttärilahjataulun ja
Kaverina karhu on yksi variaatio.

Laatikollinen kortteja odottaa käyttäjiään. Aivan kaikkia edelläkuvattuja ei enää ole.
Ilahtuisiko joku näistä? Kortit ovat siis yksipuoleisia. Takana on tekijän ja kortin nimi.

Kierrän ympyrää

Kun innostuin pitkän tauon jälkeen uudestaan virkkaamisesta, tartuin heti härkää sarvista ja tein innoittajani kukkaympyräjakun variaation. Löysin vihdoinkin motivaation käyttää 1980-luvulla anopiltani saamani langat ja väliin lankajämiä.

Langat ovat eripaksuisia, osa puhdasta villaa, osa sekoitetta ja osa puhdasta tekokuitua. Virkkuukoukku pysyi samana enkä nyt muista enää, minkä numeroinen. Mutta sellainen, jota istuu käteeni.

Jakku on siis yhtä ympyrää (hihat toki erikseen virkatut) ja selkäpuolen liehakkeesta tuli melkoisen tönkkö. Mikä neuvoksi? Mietin ja kokeilin monenlaisia ratkaisuja, joka lopulta löytyi insinöörimieheni idearikkaissa aivoissa. Kannustan muitakin: Uskallus, rohkeus, yritys ja erehdys - kyllä siitä hyvää tulee! No, ainakin tästä jakusta tuli käyttökelpoinen.

Onneksi tikanheittäjät eivät olleet lähettyvillä :) Kiersin ympyrää ja pääsin perille.

Temppuilin myös kiinnityksen kanssa, koska jakulla on taipumus
valahtaa hartioilta alas. Lopulta virkkasin ohuehkon nyörin,
jonka pujotin sopivaan kohtaan. Kun nyörin päät kiinnittää
sopivan tiukasti, on kauluskin valmis.

Jakku aloitetaan pienestä kukkaympyrästä ja kierros kierrokselta
se laajenee. Mietin tovin myös hihanaukkojen paikkaa, mutta löytyiväthän ne.
Pönköttävän helmaosan sain kuriin kiinnittämällä vekit sopivin välein
(= mututuntumalla) langoilla. Oli aikamonen homma, mutta kannatti.

Vaihtuva taulunäyttely

Muutama vuosi sitten huomasin olkkarissamme vaakataulun mentävän seinäpinnan yhden oikean grafiikkataulun ja toisen julistekopiotaulun välissä. Niinpä hankin taulun kehykset (ihan halpikset) ja olen tehnyt keväisin ja syksyisin vaihtuvan näyttelyn milloin milläkin idealla. Huoneen väreihin kuitenkin sopivan.

Kun innostuin virkkaamaan kukkaympyröitä Virpi Siiraa varioimalla, innostuin myös laittamaan niitä seinälle. Lähtökohtana olivat Kirsi Neuvosen ompputaulun värit.

Tästä se idea sitten lähti.

Ompputaulu värit olivat lähtökohta.

Yläpuolella olevaa taulua katselemme vielä muutaman kuukauden ja sitten 
vaihdan kesäkuosiin. Siinä taulussa värien lähtökohtana on seinällämme 
oleva julistetaulu ja kesätekstiiliemme värit eikä siinä ole 
mitään virkattua. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Rahaa lahjaksi korttiin piilotettuna

Nuorenparin perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Olemme mieheni kanssa menossa heitä tervehtimään ja lahjaa mietittiin. Päätimme antaa rahaa, jotta vanhemmat voivat hankkia mieleistään tarpeellista tai tarpeetonta ;) Me emme tunne heidän makuaan riittävästi.

Mietin, että pelkän setelin antaminen on persoonatonta. Niinpä tein kortin, johon "piilotimme" rahan. Olen jo useamman vuoden tehnyt itse kaikki antamamme kortit. Aiemmin piirsin kuvia ja teetin niistä painetut kortit. Postaan niistä myöhemmin.

Viime vuosina olen tehnyt korttini askarrellen ja käytän hyödyksi muun muassa aikakauslehtiä. Minulla on paljon Afrikan eri maista 1980-luvulla tuotuja kauniita postimerkkejä, joita myös käytän kortteilussa. Mutta nyt käytin lehtikuvia.

Löysin kuvarastostani myssyn, mekon ja kengän kuvat.
Sitten etsin sopivia taustakartontekeja ja muuta rekvisiittaa.

Monta eri sommitteluversiota kokeiltuani, päädyin tällaiseen. Vielä kun oppisin
kiinnittämään tekstit niin, että ne eivät pilaa kortin kauneutta.
Siinä on opettelemista. Valmiita onnittelu- yms. tekstejä en halua käyttää. 

Korttiin tulee toki tekstiä eli ideana oli ehdottaa myssyn, mekon, kenkien tai
jonkin muun hankintaa. Apu löytyy kortin takapuolelta, jonne kiinnitin itse tehdyn pikku kuoren.
Sen sisään laitoin rahan. Vastaanottajien reaktiota emme vielä tiedä. Saa nähdä :)